Sinä ja minä.. Enää hetki...

Viime postauksessa jo kerroin että Gastonin kanssa oli ilmennyt hiukan ongelmia jonkun aikaa sen jälkeen kun isot pojat olivat lähteneet uusiin perheisiin. Gastonista ei ollutkaan enää kivaa olla mamman kanssa kaksin, vaan hän oli tullut siihen tulokseen, että kaikki täällä oli häntä varten, ei mitään muuta. Kaikki ulkopuoliset olivat uhka hänen reviirillään eikä kuitenkaan aina kaksinkaan ollut kivaa.

Mr. G:n käytös muuttui entistä omistavammaksi ja näen joka päivä kuinka hän kärsii puhdasta yksinäisyyttä ollessaan yksin oman lajinsa edustajana. Minähän en voi muuttua kissaksi, vaikka kuinka yritin, ei viikset eikä korvat alkaneet kasvamaan.

Joulukuun lopulla olin saanut puhelun Tamperelaiselta nuorelta parilta jotka etsivät toista kissaa oman kotikissan, Siriuksen, kaveriksi. Heidän kissansa potee myös samoja oireita: Yksinäisyyttä, omistushalua ja toki sitä pientä "kivaa" kiusantekoa.

Kaivoin heidän yhteystiedot laukusta, aloimme kirjoittelemaan sähköposteja ja lopulta, kuukausi sitten, kysyin tahtovatko he kokeilla Gastonia koeajalla.

He olivat toki tyytyväisiä asiaan ja sovimme että vien Gastonin 19.2.2011 heille Tamperelle.

Olen siis viimeisen kuukauden tehnyt puhdasta luovutustyötä ja yrittänyt nauttia yhteisistä, viimeisistä hetkistämme yhdessä.

Mitä voinkaan enää kirjoittaa... Kiitos kaikille niille jotka on antaneet minulle tukea, tilaa surra ja itkeä kun on siltä tuntunut. Kiitos niille ihanille kissaihmisille jotka on ratkasuni ymmärtäneet. Itsekkyys ei kuulu paheisiini, eli en enää kyennyt katsomaan kissaa joka ikävöi painikavereita.

Iso kiitos mahtavalle kasvattajalle Pirjolle, jolta unelmien täyttymyksen sain elämääni.

Jos jos ja jos... JOS minulla olisi ollut isompi asunto, niin olisin varmasti voinut Gastonin ja toisen pojista pitää. Astmani on pysynyt nyt suht kurissa, välillä viikonloput on olo ollut hiukan tukala, mutta muuten olen pärjännyt. Voisin rääkätä itseäni tällä jossittelulla, mutta kannattaako se?

Tässä viimeisin kuva meistä viime viikolta. Olin hiukan kipeänä, eikä tarvinnut yksin sairastaa.

Tarkoitus oli kerätä Gastonista myös ihania kuvia tältä koko ajalta, vaan ruutua ei enää kyyneleiden takaa näkynyt... Joten jätetään myöhemmäksi.

Miten äkäpussi kesytetään?

Gaston on nyt joutunut toteamaan aika rankan asian: Hän on TODELLAKIN mamman kanssa kaksin.

Olen yrittänyt järjestää aktiviteetteja: lelun heittelyä, parvekkeella oloa, uusittu paikka eteisen kaapin päällä ja muutenkin mukana olemista etenkin kun olemme kaksin.

No mutta Gaston ei todellakaan ole ollut samaa mieltä että aktiviteetti olisi ollut kivaa tai viihdyttävää. Kyytiä sai emännän ja hänen parhaan ystävän kuva vuodelta kivi.

Reijityspalvelun jälkeen kuva hukutettiin.

Ja tällä hetkellä epäilen kuvan olevan sohvan alla entistä huonommassa kunnossa.

Kiukuttelun lisäksi Gaston on aloittanut huutamisen. Eli huomaan hänen selvästi kaipaavan painikavereita koska hänellä on aina ollut lajitovereita ympärillään. Tämä rääkyminen on alkanut vasta sen jälkeen kun hän tuli hoidosta kotiin.

Onko itsekästä pitää hänet itsellään, rakastaa ja huolehtia, vaikka selvästi hän kaipaa enemmän vilinää ja hälinää ympärille? Kuitenkaan kun en voi hänelle kaveria ottaa. Huoh... kaikkea tämä tilanne onkin laittanut minut miettimään. Ensin todella kovalle ottanut luopumisprojekti Micin ja Mörrin suhteen ja nyt näen kotona pelkkää tyytymättömyyttä vaikka kuinka yritän.

Onko rakkautta ilmassa?

Gaston on edelleen kotona ja minun oloni on pysynyt nyt tasaisen hyvänä. Makuuhuone on sulkeutunut kokonaan pois Gastonin käytöstä ja pyrin pitämään sen mahdollisimman karvavapaana. Ja nyt se onkin mahdollista kun kissoja ei ole kuin yksi ja sain vihdoin kotiin tilaamani sohvan, jossa on myös Gastonin hyvä köllötellä.

Uuden vuoden Mr. G oli hoidossa Kotipesässä. Se on siis Kokkolassa paikka, jossa on kodittomia eläimiä sekä hoitopaikat koirille ja kissoille. Itse olen käynyt siellä aikoinaan vapaaehtoisena, mutta nykyisin systeemi on muuttunut erittäin paljon positiiviseen suuntaan. Olin todella iloinen kuullessani että paikalla on hoitajia klo. 7.00-21.00, eli eläimet on yksin vain öisin.

Hain Gastonin pois peräti 6 hoitopäivän jälkeen. Gaston meni aivan sekaisin kun mamma astui huoneeseen. Hän pyöri, hyöri, maukui ja puski kylkeni puhki. Hoitaja, joka tuli kanssani huoneeseen, sanoi että ei ole koskaan nähnyt kissan menevän noin sekaisin kun omistaja tulee hakemaan sitä kotiin. Gaston antoi tämän naisen vasta silloin ensimmäistä kertaa silittää itseään.

Myös ruokailut oli olleet hiukan sitä sun tätä, eli ruoka ei ollut oikein maistunut koko aikana ja kukaan hoitajista ei ollut saanut oikein minkäänlaista kontaktia Gastoniin. Olen aina tiennyt, että olen Gastonille kaikki kaikessa, mutta en tiennyt hänen kiintymyksen olevan näin lujaa.

Mamman poika.. Saa taas nauttia kotona olemisesta, vain sinä ja minä.

Poikien kuulumiset

Nyt on tilanteet rauhoittuneet jo sen verran, että uskallan tännekin raottaa verhoja.

Mörri muutti viime viikon lauantaina työkaverilleni, noin 40km päähän minun luonta. Oli alusta saakka selvää, että Pönnille muutos tulisi olemaan kaikista oudoin ja vaikein, sillä ikääkin on jo yli 5 vuotta.

Kun veimme Mörrin, hän hoksasi heti mistä oli kysymys. Mörri ei suostunut tulemaan ulos kopastaan ja hän ilmoitti kuuluvalla äänellä että maailma oli täynnä silkkaa vääryyttä.

Lopulta nostin Mörrin pois ja hän kävi katselemassa uutta, huomattavasti suurempaa, reviiriään ja meni huutaen mököttämään sängyn alle. Nostin Mörrin kiipeilytelineen koloon (jonka toin kotoa hänelle) ja sinne hän jäi kirjaimellisesti suupielet alaspäin.

Mörrin kuulumisia olen saanut kuulla nyt pitkin viikkoa. Toisena yönä Mörri oli päättänyt haluta kotiin ja oli pissannut heidän sohvan sekä kakannut pojan intti kassiin... Kiva kiva... Yhden päivän Mörri oli ollut totaalisen syömättä ja juomatta, jolloin oli ollut kaikilla kova hätä mikä Mörriä vaivaa.

Kuitenkin asiat on alkaneet sujumaan parempaan ja Mörri on nyt nukkunut yöt kodinhoitohuoneessa/ pesuhuoneessa. Pissimiset on meneet ihan oikeaan osoitteeseen ja ruokakin on maistunut ihan kunnolla pienen paaston jälkeen.

Mici puolestaan muutti ystäväni luokse, myöskin noin 40km päähän kotoa. Micillähän on siellä kaverina 15 vuotias Onni-herra, jossa oli ihmettelyä kerrakseen.

Mici otti tilan kivasti haltuun ja he olivat Onnin kanssa heti nenätysten olohuoneessa. Minun ollessa paikalla ei mitään suurempia sähinöitä ollut (toki nyt on välillä sähähdelty) ja Mici nautti kun sai viipotella menemään pitkin asuntoa, ylä- ja alakertaa.

Micille siellä on suunniteltu jos ja mitä ihania tasoja ym. pitkin seiniä ja suunnilleen myös kattoon. Mici ei ollut minulle se huolenaihe, sillä tiesin hänen sopeutuvan paljon helpommin mitä Mörrin (tai Gastonin). Mici on kuitenkin aika helppo tyyppi ja tyytyy muutenkin elämässä vähään, eikä osaa vaatia ihmisiltä mitään. Uskon että elämä siellä pääsee ajallaan tasapainoon ja varmasti voitte lukea kuulumisia (ainakin kuvia) jatkossakin myös näistä osoitteista:

http://pujoliivi.blogspot.com/

http://pihallataas.blogspot.com/

Gaston on edelleen kotona. Sopivaa kotia ei ole oikein löytynyt ja toisekseen minun astma on ollut paremmassa kunnossa kahden kissan ja suursiivouksen myötä. Eli katsotaan nyt ihan rauhassa kuinka asiat sujuvat, sillä ei ole mahdottomuus että Gaston jäisi kotiin.

Herra ei ollut mitenkään innokas jouluposeraaja ja haistatti pitkät minun tekemälle joulukuvaus paikalle. Mutta siitäkin huolimatta toivotamme kaikille erittäin rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2011!

Elämä sekaisin...

Syy blogin hiljaisuuteen nyt ja koko syksynä on ollut hyvin selkeä: huoletm joita olen pyrkinyt välttämään ja työntämään syrjään. Nyt en enää voi.

Minun kesäloman jälkeen, kun tulimme takaisin reissusta olen saanut kärsiä hengenahdistuksesta. Minullahan on todettu astma n. 20 vuotta sitten ja olen aina ollut allerginen eläimille. Kuitenkin tämän syksyn ja talven ahdistukset eivät ole oikein kunnolla laantuneet missään vaiheessa. Paitsi kun en ole kotona nuohoamassa kissojen kanssa...

Elämä ei aina kohtele ihmistä oikein, mutta joudun toteamaan että olen ollut nyt hyvin väsynyt tähän lääkkeiden ottoon, joka toki rassaa sekä väsyttää myös kehoani. Varmasti yksi (max 2) kissaa ja yli 100m2 tila olisi aivan ok, mutta nyt on kyseessä 54m2 kaksio ja kolme kissaa.

Luulin että kaikki menee ajallaan ohi, on mennyt ennenkin, mutta ei. Olen miettinyt pääni puhki koko syksyn ja tiedän että minulla ei ole enää vaihtoehtoja.

Mici muuttaa perjantaina kokeeksi eläinrakkaan pariskunnan ja 15- vuotiaan Onni-koiran seuraksi. Pariskunnan nainen on ystäväni ja entinen luokkakaverini, joten saan olla erittäin hyvillä mielin asiasta. Sovimme jo, että Micille on aina hoitopaikka minun luona tarjolla jos vain kaikki menee hyvin.

Tiedän että siellä Mici saa kaipaamaansa huomiota enemmän (nassutus on edelleen jatkunut, lääkkeet, öljyt, ruokavalio ei auta) eli mitä luultavimmin nassuttaminen on johtunut stressistä (liian ahdasta, Mörrin jahtaamiset ym.).

Hienointa on myös se, että tiedän heidän antavan Micille ja Onnille aikaa tutustua ja toki Micille myös aikaa sopeutua.

Mörri puolestaan... Jos Mörri ei muuta työkaverini perheen luokse, niin hän muuttaa Tampereelle.

Työkaverillani olisi tarjota omakotitalo ja hän olisi siellä ainoana kissana. Saisi varmasti paljon rapsutuksia ja huomiota. Kyseessä on siis pariskunta, joilla on intissä oleva poika. Eli oikein rauhallinen koti olisi tiedossa.

Toinen vaihtoehto on, että vien Mörrin Tampereelle jossa häntä odottaa kovasti nainen ja kaksi leopardigekkoa. Mörri olisi ainut kissa myös siellä ja varmasti saisi paljon tarvitsemaansa rakkautta.

Gastonin tilanne on vielä auki. Siitä joudun käymään toki keskustelun kasvattajan kanssa, jota en ole vielä yksinkertaisesti kyennyt tekemään.

Se on selvää, että Gaston tarvitsee kodin, jossa hänellä on myös kaveri ja tulevan omistajan pitää jaksaa myös hoitaa herran ulkonäköäkin. Jos tiedätte jonkun, niin postia saa laittaa (otsikko: Gaston): maine.coon1@luukku.com

Entäpä minä sitten? Minä joudun sopeutumaan nyt elämään ilman lemmikkejä ja muutan pienempään asuntoon. Vaikeaa? Kyllä! Outoa? Kyllä! Surullista? Erittäin! Ikävä? KOVA!

Ensimmäistä kertaa elämässä joudun asettamaan itseni kaikkien muiden edelle ja se tuntuu itsekkäältä sekä väärältä. Kuitenkin tiedän, että se on oikein meitä kaikkia kohtaan.

Olen siis elänyt astman ja allergian kanssa yli 20 vuotta joten toivon että kukaan ei ala neuvomaan tai kehottamaan kokeilemaan jos vaikka mitä nappeja. Tämä on tarpeeksi vaikeaa ilman sitäkin ja kuitenkaan en halua sairastua enää yhtään pahemmin.

Yläilmoissa

Meillähän on paljon erilaisia kieltoja tässä taloudessa: Kukat, sälekaihtimet, verhot, johdot, jalkalamput, varpaat jne. Yksi ankarimmista kielloista on kuitenkin ollut keittiön työtasot turvallisuuden sekä karvavaaran vuoksi.

Eräänä syksyisenä päivänä kuitenkin jouduin toteamaan, että kissat voivat kiertää näitä kodin lakeja. Kun menin keittiöön, Mici törötti tyytyväisenä yläkaapien päällä.

Kun hain kameran, oli Gaston ymmärtänyt toverinsa älynväläyksen ja istua napotti kielletyllä alueella. Gastonhan ymmärsi vasta n. kuukausi sitten että hän osaa ja voi ylipäänsä hypätä keittiön tasolle...

Mici taituroi näppärästi alas ja oli erittäin ylpeä moisista saavutuksistaan ja ilmaisi intoaan juoksemalla seuraavat viisi minuuttia pitkin asuntoa.

Mitä isot edellä sitä pienet perässä! Eipä mennyt kuin hetki, niin pakko oli Mr. G:n mennä perässä ja nähdä keittiö uusin silmin.

Tosin se alastulo oli hiukan haastavaa ja kesti hetken ennen kuin hän uskaltautui sieltä hypätä alas.

Nykyisin pojat menevät kauhealla kiireellä ylös kaappien päälle, koska tietävät että se itse taso on "the" kielletty alue. Että porsaanreikiä löytyy ilman lakimiehen apua...

Pikku Premier

Moni tietääkin jo, että Seinäjoen näyttelyt (2-3.10) oli meille valmistumisen viikonloppu. Gaston valmistuikin kivasti kolmessa peräkkäisessä näyttelyssä, ellei sitä yhtä diskaus- mokaa lasketa...

Lauantaina meillä oli ensimmäistä kertaa suomalainen tuomari, Marjatta Koskenkangas. Oli alusta asti selvää, että Gaston ei tule pärjäämään VP:ssä, sillä turkki oli lyhyenä ja muutenkin Kassun kehitys on aivan kesken jos vertaa jo aikuisiän saavuttaneita köllyköitä. Eli sertit oli meillä tavoitteena molemmille päiville, ei muuta.

Arvostelusetelistä sai kerrankin selvää, eikä tarvinnut yhtään arvailla mitä siinä mahtaa lukea. Tyyppi: nuorehko kastraatti, keskenkasvuinen, upea vartalon pituus. Pää: suorahko profiili, hyvä otsa, vahva leuka, hyvä kuono. Korvat: ex koko ja paikka, hieman pyöreäkärkiset, mutta upeat tupsut. Turkki: ex laatu ja näyttelykunto (mamma oli ylpeä itsestään), turkin vaihto menossa. Yleisvaikutelma: ex wonne. Mistä en mitään tässä kertonut, luki vain ex.

Eli arvostelut oli hyvät ja saimme sertin.

Saanko esitellä: Korpicoon's Jalmari, Gastonin täysiverinen veli, mutta eri pentueesta. Herra oli ensimmäisessä näyttelyssään ja iso kun mikä!

Ja saanko jälleen esitellä: Jalmarin ja Gastonin veli, Korpicoon's Jethro. Hänellä olikin kokemusta jo muutamista näyttelyistä.

Sunnuntai olikin meille todella jännittävä päivä. Olimme ensimmäistä kertaa molempina päivinä paikalla ja tuomarina oli siis Lene Glem, Gastonin isoisän kasvattaja Tanskasta.

Lenen ensimmäiset sanat olivat "and a boy, oh i love boys!". Hänen antamaansa arvostelua pidän todella korkealla, sillä hänellä on pitkän linjan kokemus coonien kasvattamisesta ja hänen intohimonsa kissoihin näkyi niin yksittäisarvosteluissa kuin paneelissakin. Hän selvästi pitää "vanhanajan" cooneista ja se on mielestäni hienoa.

Setelissä seisoo suomennettuna:

Tyyppi: hyvin nuori uros, harmooninen, ex ulkomuoto. Pää: ex muoto, hyvä profiili, ex posket. Silmät: ex muoto ja katse. Korvat: ex koko ja hyvin sijoittuneet. Turkki: ex laatu ja ex jotain. Häntä: ex. Kunto: Super kunnossa. Yleisvaikutelma: Erittäin kiireinen poika *sydän*.

Lene kävi kaikki kissat todella huolella läpi ja hän käytti aikaa arvostelun antamiseen. Siinä ei ollut liukuhihnan kanssa mitään tekemistä ja nostan siitä hattua.

Kerroin Lenelle arvostelun loputtua että Gaston on hänen kissalan sukulainen. Lene totesi siihen että ilmankos hän pitää pojasta niin paljon ja ulkonäkö miellyttää todella paljon hänen silmää.

Eli Gaston valmistui Premieriksi!