Yläilmoissa

Meillähän on paljon erilaisia kieltoja tässä taloudessa: Kukat, sälekaihtimet, verhot, johdot, jalkalamput, varpaat jne. Yksi ankarimmista kielloista on kuitenkin ollut keittiön työtasot turvallisuuden sekä karvavaaran vuoksi.

Eräänä syksyisenä päivänä kuitenkin jouduin toteamaan, että kissat voivat kiertää näitä kodin lakeja. Kun menin keittiöön, Mici törötti tyytyväisenä yläkaapien päällä.

Kun hain kameran, oli Gaston ymmärtänyt toverinsa älynväläyksen ja istua napotti kielletyllä alueella. Gastonhan ymmärsi vasta n. kuukausi sitten että hän osaa ja voi ylipäänsä hypätä keittiön tasolle...

Mici taituroi näppärästi alas ja oli erittäin ylpeä moisista saavutuksistaan ja ilmaisi intoaan juoksemalla seuraavat viisi minuuttia pitkin asuntoa.

Mitä isot edellä sitä pienet perässä! Eipä mennyt kuin hetki, niin pakko oli Mr. G:n mennä perässä ja nähdä keittiö uusin silmin.

Tosin se alastulo oli hiukan haastavaa ja kesti hetken ennen kuin hän uskaltautui sieltä hypätä alas.

Nykyisin pojat menevät kauhealla kiireellä ylös kaappien päälle, koska tietävät että se itse taso on "the" kielletty alue. Että porsaanreikiä löytyy ilman lakimiehen apua...

Operaatio raato

Olen ollut jopa hieman huolissani Gastonin -ei niin kissamaisesta- käytöksestä. Herra on nimittäin ollut koko olemassa olon aikansa huomattavasti kömpelömpi ja hitaampi mitä kaksi isoveljeään on.

Rotukuvauksessa on myös kerrottu Maine coonien loistavasta saalistuskyvystä ja aloin jo epäilemään että mikä mutaatio minulle onkaan tullut. Nyt kesällä olen ilokseni saanut huomata Mr. G:n kunnostautuneen huomattavasti, sillä hänestä on tullut talon ehdoton raatolätkä. En edes tiedä missä kärpäslätkäni tällä hetkellä lepää enkä todellakaan enää sellaista tarvitse.

Gaston antaa tyylinäytteen siitä kuinka kärpästä ensin hämätään istumalla paikoillaan eikä olla lainkaan kiinnostuneita tulevasta saaliista.

Kun tuleva raato ei enää osaa pelätä on iskettävä nopeasti! Gastonilla on myös hämmästyttävä taito nostaa elävä kärpänen ikkunasta kahdella tassulla ja laittaa se huulien väliin suuhun. Sen jälkeen kärpästä on kiva kannella ympäriinsä kun se pörisee mukavasti suussa....

A'la carte ola Mr. Gaston! Siinä se nyt lepää eikä enää tästä tilastaan noussut.

Gaston sai lopulta seuraa kun niddus*- friikki Mici tuli katsomaan mitä oli tapahtunut.

Voitte uskoa että Gastonilla ei ollut enää suunsijaa raatoon, sillä mici ei voi vastustaa...

... Ei millään...

Ja lopulta raato katosi siis Micin vatsaan, lihaisana välipalana.

Gaston meni tässä vaiheessa parvekkeelle "ei voisi vähempää kiinnostaa".

Ja kun herran itsetunto oli kasvanut kohisten moisesta saaliista, alkoi hän uhkarohkeasti kytätä puissa sirkuttelevia tirppoja. Valitettavasti verkko esti teurastuksen.

Niddunen= kaikki pienet ötökät, kärpäset ja pörriäiset. Myös kuivaruoka tunnetaan nimellä nidduset.

Kuulumiset kera nassutuksen

Ei vapaapäivää voi käyttää muuten kuin päivittämällä kissojen kuulumiset!


Kaikista suurin uutinen on ehdottomasti Micin pinkkimasun piiloutuminen. Toki karva on edelleen hyvin lyhyttä eikä ongelma ole kokonaan poistunut, mutta nassuttaminen on vähentynyt huomattavasti. Syy tähän on ollut varsin yksinkertainen: Siitä saakka kun Lasse (laserhiiri) muutti taloon on Micin illat kuluneet kytätessä meitä eikä nassuttaessa. Ei tarvitse kuin kävellä keittiöön niin alkaa kova piipittäminen ja pieniääninen huuto jalkojen juurella. Ja jos poikien ruokakaapin avaa, missä Lasse asustaa, alkaa valtava pyöriminen keittiössä!

Mici on aina ollut erittäin vauhdikas kissa, mutta koskaan ennen ei olla hänelle löydetty nro. 1 lelua. Nyt kun ajattelee, niin Mici on aina keväisin ja kesäisin kytännyt kaikkia pieniä sittisontiaisia, mitä ihmissilmä ei meinaa edes nähdä, joten Lasse on luonnollisesti kaivanut tien Micin sydämeen.

Edelleen olemme jatkaneet Eforion kuuria Micin kanssa, sillä myös karva oli erittäin huonossa kunnossa vielä muutamia viikkoja sitten. Toki kunnon näyttelypesu auttoi myös asiaan.


Pojat olivat koko viime viikonlopun hoidossa, mikä oli Gastonin ensimmäinen yökyläily ilman palvelusväkeä. Gaston olikin ensimmäisen vuorokauden syömättä ja oli selvästi ikävöinyt kotiin. Hän ei juuri liikkunut saati kommunikoinut perheen kanssa.

Olin lauantai iltana ystävini kanssa puhelimessa, kun hän yllättäen huokaisi ihastuksissaan. Gaston oli tullut pois piilostaan ja istui "niin kuin ei mitään" keskellä keittiötä. Tämän jälkeen hän oli tyhjentänyt kolme kupillista ruokaa, juonut ja käynyt wc:n puolella. Siihen oli loppunut Gastonin arkailu.

Mici oli heti kuin kala vedessä, kuinkas muutenkaan. Lisäksi hän oli aivan onnessaan lapsesta, sillä perheellä on yksi kouluikäinen poika. Hän siis viihdytti koko perhettä viikonlopun ajan eikä väsymisen merkkejä näkynyt edes kotiin saapuessa.

Mörri puolestaan nukkui lähes koko viikonlopun. Tosin ruokakupilla sattui ainut ikävä kohtaaminen, kun ystäväni yritti selkeällä suomenkielellä kertoa Mörrille, että penturuoka ei ollut tarkoitettu hänelle. Mörri antoi vastaukseksi vaimean murinan mulkaisun kera ja jatkoi syömistä.

Kaikki oli kuitenkin mennyt hyvin ja kovasti kyseltiin jo seuraavaa hoitokertaa!


Ja Gaston täyttää tänään 10kk! Mitään ihmeellisiä muutoksia ei ole painossa (päälle 6kg) eikä ulkonäössä tapahtunut viimeisen kuukauden aikana. Etutassut tosin on minusta kasvaneet :D

Rakas 3 vuotta!

Meidän pieni ihanuus täyttää tänään 3 vuotta! Mici, hassuttelija, jonka näin ensimmäisen kerran kun menimme häneltä kysymään haluaako hän lähteä mukaamme. Mici käveli lapsuudenkodin eteisen käytävää hoiperrellen ja rutisten. Hänellä oli suuri lamppu päässä silmätulehduksen vuoksi. Tervehdimme ja ei mennyt aikaakaan kun hän kömpi syliini ja nuoli käteni puhtaiksi. Mici oli tuolloin 13 viikkoa ja olin menettänyt täysin sydämeni.


Niin maalaispoika lähti mukaamme enkä ole päätöstä ikinä katunut, en tietenkään! Kuinka voisin sillä Micistä on kehkeytynyt oikea herrasmies ja kaikkien rakastama pelle joka keksii aina uusia kujeita :)


Mici saa tänään hemmottelua koko illan ja saa toki lempiruokiaan: Seitä ja nappuloita!


Oikein hyvää syntymäpäivää rakas. Olet meille niin tärkeä ja rakas perheenjäsen, että et taida itse sitä edes ymmärtää.

Aarrejahti!

Monen muun kissaperheen arkea on ilahduttanut hyvät ulkoilukelit. Mici on saanut jälleen nauttia pitkistä ulkoilusta henkilökunnan ihastuttavassa seurassa.


Tänään matka tyssäsi heti takapihalle, metsän laitaan. Mici löysi vielä hyvinkin käyttökelpoisia ruohon korsia suuhunsa, jotka olivat siis viime vuoden satoa. Tosin flexin toinen pää laittoi hiukan pistettä moiselle maistelulle.


Kauan emme pikku metsikön uumenissa olleet kävelleet, kun löysimme mielenkiintoisen viestin.
Micillä oli aivan selvästi kova halu löytää aarre! Hän oli päättänyt, että aarrearkku olisi täynnä nappuloita tai kanaa!


Kovasti Mici tähyili rinteen alapuolelle ja ilmeisesti hän oli vainunnut tämän aarteen vanhan auton penkin alta. Sinne atleettivartalo kovasti veti... Liian kovasti, sillä aikaisemmin niin herkulliset ruohon korret tulivat ylös!

Kuitenkin lasinsirpaleet estivät meitä etsimästä aarretta ja Mici joutui nyt henkilökunnan nynnyilystä kärsimään.

Loppumatkalla Mici edelleen etsiskeli aarretta joka pensaikosta....

... Mutta joutui lopulta luovuttamaan...

... Ja vain nauttimaan elämästään ihan kissana eikä suurena aarteenmetsästäjänä!

Sisällä ja parvekkeella on uusi vahtimies: nimittäin Gaston! Hän on hyvin selvillä vastapäisen aarremetsän tapahtumista.

Kyllä me valjastelemassakin kävimme, vaan vieläkään Pikku G ei asiasta mitenkään erityisemmin perusta. Nyt sentään hän suostui jo tassuttelemaan ja sen jälkeen istumaan monta pitkää minuuttia paikoillaan.
Toivotaan kuitenkin että kesä muuttaa asiaa ja Gastonkin ymmärtäisi tällaiset nautinnot!


Mörri puolestaan on joutunut nyt kokonaan sisäkissan rooliin. No toki parvekkeelle hän pääsee ja siitä tykkäkin kovasti, niin kovasti että hän tahtoo ulos. Kun Mörri viedään ulos hän tahtoo äkkiä takaisin sisälle huudon kera. Kun hän pääsee sisälle hän haluaa takaisin ulos... Huoh... Tutkimattomat ovat kissojen tiet!

Mikä sieltä tulee?

"Mikä tuo ääni oli? Joko sieltä nyt tulee ne minun ruoat Saksasta?"

"Ai eikö? Aha, iskä lähti töihin"

"Mikäs... mikä se... Jaa, naapuriko se sieltä tuli pihaan?"

"Mutta joku on kyllä nyt tulossa... Pakko on!"

"Olisiko se sittenkin kevät?"

Mallimaailman huipulta!

Ystäväni tuunasi Micille aivan ihastuttavan talvitakin huovutetusta villapaidasta. Itse tekotavasta voi lukea enemmän Pujoliivista.

Nyt olemme täällä harjoitelleet takin pitämistä sisällä. Mici on ollut kovin käärmeissään moisesta hökötyksestä ympärillään, mutta mahdottomalta haasteelta tämä ei tunnu.



Tänään keksin ottaa naksuttimen ja nappulat mukaan kuvioihin, sillä olemme nyt joka ilta hiukan naksutelleet. Lopulta alkoi Micistä tuntumaan pelkkä takki päällä istuminen kivalta. Nappuloita vaan sateli suuhun, naksutin kaikui ja sai vain istua! Mikäs sen mieltäkohottavampaa voi edes olla.


Takki on helppo pukea Micin päälle, sillä se on selästä kiinnitettävä malli. Kun valjaat pukee alle, saa lenkin kätevästi kaivettua takin alta esiin, sillä nappikiinnitys on tehty juuri keskelle Micin atleettista selkää.
Jospa se nahkamaha pysyisi ulkoillessa edes vähän lämpöisessä näin talvipakkasilla.