Micille siellä on suunniteltu jos ja mitä ihania tasoja ym. pitkin seiniä ja suunnilleen myös kattoon. Mici ei ollut minulle se huolenaihe, sillä tiesin hänen sopeutuvan paljon helpommin mitä Mörrin (tai Gastonin). Mici on kuitenkin aika helppo tyyppi ja tyytyy muutenkin elämässä vähään, eikä osaa vaatia ihmisiltä mitään. Uskon että elämä siellä pääsee ajallaan tasapainoon ja varmasti voitte lukea kuulumisia (ainakin kuvia) jatkossakin myös näistä osoitteista:
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Poikien kuulumiset
Micille siellä on suunniteltu jos ja mitä ihania tasoja ym. pitkin seiniä ja suunnilleen myös kattoon. Mici ei ollut minulle se huolenaihe, sillä tiesin hänen sopeutuvan paljon helpommin mitä Mörrin (tai Gastonin). Mici on kuitenkin aika helppo tyyppi ja tyytyy muutenkin elämässä vähään, eikä osaa vaatia ihmisiltä mitään. Uskon että elämä siellä pääsee ajallaan tasapainoon ja varmasti voitte lukea kuulumisia (ainakin kuvia) jatkossakin myös näistä osoitteista:
Lähettänyt Lendi klo 19:48 5 kommenttia
Tunnisteet: Pojat
tiistai 14. joulukuuta 2010
Elämä sekaisin...
Syy blogin hiljaisuuteen nyt ja koko syksynä on ollut hyvin selkeä: huoletm joita olen pyrkinyt välttämään ja työntämään syrjään. Nyt en enää voi.
Lähettänyt Lendi klo 19:29 12 kommenttia
Tunnisteet: Muuta
lauantai 30. lokakuuta 2010
Yläilmoissa
Kun hain kameran, oli Gaston ymmärtänyt toverinsa älynväläyksen ja istua napotti kielletyllä alueella. Gastonhan ymmärsi vasta n. kuukausi sitten että hän osaa ja voi ylipäänsä hypätä keittiön tasolle...
Mici taituroi näppärästi alas ja oli erittäin ylpeä moisista saavutuksistaan ja ilmaisi intoaan juoksemalla seuraavat viisi minuuttia pitkin asuntoa.
Mitä isot edellä sitä pienet perässä! Eipä mennyt kuin hetki, niin pakko oli Mr. G:n mennä perässä ja nähdä keittiö uusin silmin.
Tosin se alastulo oli hiukan haastavaa ja kesti hetken ennen kuin hän uskaltautui sieltä hypätä alas.
Lähettänyt Lendi klo 12:34 8 kommenttia
tiistai 5. lokakuuta 2010
Pikku Premier
Arvostelusetelistä sai kerrankin selvää, eikä tarvinnut yhtään arvailla mitä siinä mahtaa lukea. Tyyppi: nuorehko kastraatti, keskenkasvuinen, upea vartalon pituus. Pää: suorahko profiili, hyvä otsa, vahva leuka, hyvä kuono. Korvat: ex koko ja paikka, hieman pyöreäkärkiset, mutta upeat tupsut. Turkki: ex laatu ja näyttelykunto (mamma oli ylpeä itsestään), turkin vaihto menossa. Yleisvaikutelma: ex wonne. Mistä en mitään tässä kertonut, luki vain ex.
Saanko esitellä: Korpicoon's Jalmari, Gastonin täysiverinen veli, mutta eri pentueesta. Herra oli ensimmäisessä näyttelyssään ja iso kun mikä!
Ja saanko jälleen esitellä: Jalmarin ja Gastonin veli, Korpicoon's Jethro. Hänellä olikin kokemusta jo muutamista näyttelyistä.
Lenen ensimmäiset sanat olivat "and a boy, oh i love boys!". Hänen antamaansa arvostelua pidän todella korkealla, sillä hänellä on pitkän linjan kokemus coonien kasvattamisesta ja hänen intohimonsa kissoihin näkyi niin yksittäisarvosteluissa kuin paneelissakin. Hän selvästi pitää "vanhanajan" cooneista ja se on mielestäni hienoa.
Lähettänyt Lendi klo 20:40 5 kommenttia
Tunnisteet: Näyttelyt
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
Rakas 5 vuotta!
Lähettänyt Lendi klo 19:56 7 kommenttia
lauantai 25. syyskuuta 2010
"Onko sulla nälkä?"
Zooplussan pakettipäivä on ehdottomasti kuukauden parhaita päiviä. Nykyisin kaikki ruoat on tulleet erittäin hyvin pakattuina ja kaikki on toiminut moitteettomasti.
Pakettipäivinä keittiössä käy hirvittävä suhina ja apulaisia kyllä riittää. Tosin Itse ruoka ei poikien mielestä ole niin mielenkiintoista, mutta entäpäs pahvit+ täyttömuovit+ sidontanarut=Bileet!
Muutamia uusia ruokia olen myös ottanut kokeiluun. Voin kyllä rehellisesti todeta ja olla hyvin onnellinen siitä että minulla on kolme kissaa jotka mukisematta syö mitä nenän eteen laitetaan *Koputtaa puuta*. Pojat on tottuneet siihen, että mitään ei tule tilalle ja jos ei kelpaa niin saa olla nälissään seuraavaan ruokailuun saakka.
Vihdoin tilasin kauan haaveilemani aktivointilaudan. Meillä pienempi, Royal Caninin labyrintti on ollut, mutta se on käynyt jo liian tutuksi ja helpoksi. Mici on kehittänyt jopa taktiikan millä niitä niddusia saa kaivettua nopeaan tahtiin.
Kesälomalla kävin moikkaamassa Mamman Mussukoita ja heillä oli tällainen aktivointilauta ja päätin jo silloin että sellaisen meille voisi hommata. Nyt se on sitten lattialla, testattu hyväksi!
Voitte uskoa että Gastonia ei kiinnostanut pätkän vertaa koko vekotin! Pahvilaatikot oli jälleen pop, viis siitä mitä muualla tapahtuu.
Hienointa oli huomata, että Mörri oli myös todella innoissaan tästä laudasta! Hänellähän on näppärät tassut joita Mörri on oppinut hyvin käyttämään ihan normaali arkena... Niin siis muuhunkin kuin kävelemiseen.
Lähettänyt Lendi klo 14:57 8 kommenttia
tiistai 21. syyskuuta 2010
Syksyn keskellä
Tosin... Olen ollut odottavalla kannalla Mr. G:n suhteen. Hänen painonsa on nyt jumittunut täysin ja turkki on pysynyt edelleen kesäisen lyhyenä. Olin toiveikkaalla kannalla, että saisimme esitellä lokakuun alussa edes hiukan pidempää turkkia näyttelyssä, vaan näyttää haaveeksi jäävän. Eli sertejä ja menestystä tuskin on tiedossa muiden upeiden, puolipitkäkarvaisten urosten joukosta, mutta sehän ei meidän tahtia hiljennä.
Lähettänyt Lendi klo 18:29 4 kommenttia
perjantai 27. elokuuta 2010
Lomalla
Gaston on aina ollut rauhallinen matkustaja. Hän kellii mielellään boxissa selällään ja nukkuu puolet matkasta. Mr. G:n pidätyskyky on myös aivan omaa luokkaansa, sillä näyttelypäivinä hän on helposti yli 12h toimittamatta tarpeitaan ja kotiin tullessaan ei todellakaan ole kiire wc:n puolelle.
Gaston on suhtautunut hoitopaikkaan hienosti, kuten aina. Mitään ongelmia ei ole ollut, jos ei muutamia takkuja lasketa mitä hänelle oli ilmestynyt minun poissaollessa. Kun tulen muutamien päivien poissaoloni jälkeen takaisin, saan hirvittävän huutomyrskyn ja rakkautta herran osalta.
Moni on myös nähnyt Gastonin nyt ensimmäistä kertaa mikä on ollut aivan mahtavaa. Kovin ihmeissään he ovat suhtautuneet Kassun ilvesmäiseen olemukseen ja jopa hiukan arkailleet hänen silittämistä.
Mici on tapansa mukaan rentoillut ja ollut innoissaan matkustelusta. Parhaillaan hän seuraa Espanjalaista aamusarjaa ja pelkään että hän oppii pian koko kielen. Miciä taitaa eniten harmittaa kun Zooplussan herkut on lähetetty kotiin, vaikka "Delivery address" oli jotain aivan muuta kuin kotiosoite... Täytyy yrittää lepyttää Micin pettymys Roomalaisten kissojen leluilla, sillä tuliaiset ovat aina kiehtoneet Miciä kovasti.
Lähettänyt Lendi klo 10:27 3 kommenttia
Tunnisteet: Pojat
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Operaatio raato
Kun tuleva raato ei enää osaa pelätä on iskettävä nopeasti! Gastonilla on myös hämmästyttävä taito nostaa elävä kärpänen ikkunasta kahdella tassulla ja laittaa se huulien väliin suuhun. Sen jälkeen kärpästä on kiva kannella ympäriinsä kun se pörisee mukavasti suussa....
Gaston meni tässä vaiheessa parvekkeelle "ei voisi vähempää kiinnostaa".
Lähettänyt Lendi klo 14:45 5 kommenttia
maanantai 12. heinäkuuta 2010
Gaston 1 vuotta!
Niin se aika on vain mennyt taas vuoden eteenpäin ja olen ollut onnellisessa asemassa saadessa todistaa mahtavan persoonan kasvamista.
(Ylin kuva täältä)
Lähettänyt Lendi klo 20:26 13 kommenttia
Tunnisteet: Gaston
lauantai 10. heinäkuuta 2010
Komppanian paluu
Vihdoin tämä tietokonenero sai kuvankäsittelyohjelman ladattua ja pystyn päivittelemään tänne tapahtuneita. Tosiaan palvelusväki on vähentynyt yhdellä ja vaihtunut tittelin Kamarineidoksi. Palvelun laatu ei toki ole kärsinyt tästä muutoksesta lainkaan.
Gaston on suhtautunut muutokseen todella hienosti. Hän on aina toki ollut aivan nössykkä ja pyörinyt jatkuvasti minun ympärillä. Toki tämä piirre on hiukan korostunut kun olemme jääneet nyt neljästään. Aamuisin saan todella rajuja rakkaudenosoituksia 6.7kg voimalla. Siinä kyllä herää vähemmästäkin ja ilman kellon soittoa.
Alunperin oli tarkoitus että Mörri muuttaa pois palvomansa ihmisen mukana. Hän olikin yhden yön poissa kotoa, mutta tuli heti seuraavana aamuna takaisin. Mörri oli esittänyt äänekkäitä vastalauseita kun oli jäämässä yksin. Mörri tuli sitten takaisin kotiin ja kun olin itse lähdössä töihin meni hän piiloon kiipeilytelineen koloon eikä suostunut tulemaan millään enää ulos. Eli hänen on ollut hyvä kotona.
Mici puolestaan jatkaa omalla normaalilla tyylillään. Häntä ei ole ainakaan näkyvästi häirinnyt muutokset, tosin vauhti on lisääntynyt. Nyt kun kotimme on hiukan askeettisessa muodossa on täällä ollut tilaa juosta ja telmiä.
Kävimmehän me tosiaan 4.7. pyörähtämässä Oulun rotukissanäyttelyssä. Teimme siis turhan reissun, sillä olin epähuomissa sekoittanut kategorian ja ryhmän ilmottautumisvaiheessa, joten Gaston diskattiin. No, tekevälle sattuu...
Epävirallisen arvostelun toki saimme "oikealta" tuomarilta ja siihen olin tyytyväinen: Hyvin kehittynyt, hyvä/iso luusto, isot silmät, hyvän pituinen häntä, tiheä turkki, "very sweet boy".
Meillä oli kuitenkin todella kiva päivä. Näimme paljon tuttuja ja oli kiva jälleen vaihtaa kuulumisia muiden kissaihmisten kanssa. Myös kasvattaja kävi turistina paikalla ja muitakin samasta kissalasta pennun hankkineita oli liikenteessä.
Gastonin kaunis sisko, Koripicoon's Gini valmistui hienosti Championiksi ja jää nyt ainakin hetkeksi näyttelytauolle. Onnittelut vielä kerran BigDaddyn poppoolle!
"Jaa, ei sieltä nyt sitten tullutkaan mustavalkoista kissaa?!"
Lähettänyt Lendi klo 12:55 13 kommenttia
Tunnisteet: Pojat