Poikien kuulumiset

Nyt on tilanteet rauhoittuneet jo sen verran, että uskallan tännekin raottaa verhoja.

Mörri muutti viime viikon lauantaina työkaverilleni, noin 40km päähän minun luonta. Oli alusta saakka selvää, että Pönnille muutos tulisi olemaan kaikista oudoin ja vaikein, sillä ikääkin on jo yli 5 vuotta.

Kun veimme Mörrin, hän hoksasi heti mistä oli kysymys. Mörri ei suostunut tulemaan ulos kopastaan ja hän ilmoitti kuuluvalla äänellä että maailma oli täynnä silkkaa vääryyttä.

Lopulta nostin Mörrin pois ja hän kävi katselemassa uutta, huomattavasti suurempaa, reviiriään ja meni huutaen mököttämään sängyn alle. Nostin Mörrin kiipeilytelineen koloon (jonka toin kotoa hänelle) ja sinne hän jäi kirjaimellisesti suupielet alaspäin.

Mörrin kuulumisia olen saanut kuulla nyt pitkin viikkoa. Toisena yönä Mörri oli päättänyt haluta kotiin ja oli pissannut heidän sohvan sekä kakannut pojan intti kassiin... Kiva kiva... Yhden päivän Mörri oli ollut totaalisen syömättä ja juomatta, jolloin oli ollut kaikilla kova hätä mikä Mörriä vaivaa.

Kuitenkin asiat on alkaneet sujumaan parempaan ja Mörri on nyt nukkunut yöt kodinhoitohuoneessa/ pesuhuoneessa. Pissimiset on meneet ihan oikeaan osoitteeseen ja ruokakin on maistunut ihan kunnolla pienen paaston jälkeen.

Mici puolestaan muutti ystäväni luokse, myöskin noin 40km päähän kotoa. Micillähän on siellä kaverina 15 vuotias Onni-herra, jossa oli ihmettelyä kerrakseen.

Mici otti tilan kivasti haltuun ja he olivat Onnin kanssa heti nenätysten olohuoneessa. Minun ollessa paikalla ei mitään suurempia sähinöitä ollut (toki nyt on välillä sähähdelty) ja Mici nautti kun sai viipotella menemään pitkin asuntoa, ylä- ja alakertaa.

Micille siellä on suunniteltu jos ja mitä ihania tasoja ym. pitkin seiniä ja suunnilleen myös kattoon. Mici ei ollut minulle se huolenaihe, sillä tiesin hänen sopeutuvan paljon helpommin mitä Mörrin (tai Gastonin). Mici on kuitenkin aika helppo tyyppi ja tyytyy muutenkin elämässä vähään, eikä osaa vaatia ihmisiltä mitään. Uskon että elämä siellä pääsee ajallaan tasapainoon ja varmasti voitte lukea kuulumisia (ainakin kuvia) jatkossakin myös näistä osoitteista:

http://pujoliivi.blogspot.com/

http://pihallataas.blogspot.com/

Gaston on edelleen kotona. Sopivaa kotia ei ole oikein löytynyt ja toisekseen minun astma on ollut paremmassa kunnossa kahden kissan ja suursiivouksen myötä. Eli katsotaan nyt ihan rauhassa kuinka asiat sujuvat, sillä ei ole mahdottomuus että Gaston jäisi kotiin.

Herra ei ollut mitenkään innokas jouluposeraaja ja haistatti pitkät minun tekemälle joulukuvaus paikalle. Mutta siitäkin huolimatta toivotamme kaikille erittäin rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2011!

Elämä sekaisin...

Syy blogin hiljaisuuteen nyt ja koko syksynä on ollut hyvin selkeä: huoletm joita olen pyrkinyt välttämään ja työntämään syrjään. Nyt en enää voi.

Minun kesäloman jälkeen, kun tulimme takaisin reissusta olen saanut kärsiä hengenahdistuksesta. Minullahan on todettu astma n. 20 vuotta sitten ja olen aina ollut allerginen eläimille. Kuitenkin tämän syksyn ja talven ahdistukset eivät ole oikein kunnolla laantuneet missään vaiheessa. Paitsi kun en ole kotona nuohoamassa kissojen kanssa...

Elämä ei aina kohtele ihmistä oikein, mutta joudun toteamaan että olen ollut nyt hyvin väsynyt tähän lääkkeiden ottoon, joka toki rassaa sekä väsyttää myös kehoani. Varmasti yksi (max 2) kissaa ja yli 100m2 tila olisi aivan ok, mutta nyt on kyseessä 54m2 kaksio ja kolme kissaa.

Luulin että kaikki menee ajallaan ohi, on mennyt ennenkin, mutta ei. Olen miettinyt pääni puhki koko syksyn ja tiedän että minulla ei ole enää vaihtoehtoja.

Mici muuttaa perjantaina kokeeksi eläinrakkaan pariskunnan ja 15- vuotiaan Onni-koiran seuraksi. Pariskunnan nainen on ystäväni ja entinen luokkakaverini, joten saan olla erittäin hyvillä mielin asiasta. Sovimme jo, että Micille on aina hoitopaikka minun luona tarjolla jos vain kaikki menee hyvin.

Tiedän että siellä Mici saa kaipaamaansa huomiota enemmän (nassutus on edelleen jatkunut, lääkkeet, öljyt, ruokavalio ei auta) eli mitä luultavimmin nassuttaminen on johtunut stressistä (liian ahdasta, Mörrin jahtaamiset ym.).

Hienointa on myös se, että tiedän heidän antavan Micille ja Onnille aikaa tutustua ja toki Micille myös aikaa sopeutua.

Mörri puolestaan... Jos Mörri ei muuta työkaverini perheen luokse, niin hän muuttaa Tampereelle.

Työkaverillani olisi tarjota omakotitalo ja hän olisi siellä ainoana kissana. Saisi varmasti paljon rapsutuksia ja huomiota. Kyseessä on siis pariskunta, joilla on intissä oleva poika. Eli oikein rauhallinen koti olisi tiedossa.

Toinen vaihtoehto on, että vien Mörrin Tampereelle jossa häntä odottaa kovasti nainen ja kaksi leopardigekkoa. Mörri olisi ainut kissa myös siellä ja varmasti saisi paljon tarvitsemaansa rakkautta.

Gastonin tilanne on vielä auki. Siitä joudun käymään toki keskustelun kasvattajan kanssa, jota en ole vielä yksinkertaisesti kyennyt tekemään.

Se on selvää, että Gaston tarvitsee kodin, jossa hänellä on myös kaveri ja tulevan omistajan pitää jaksaa myös hoitaa herran ulkonäköäkin. Jos tiedätte jonkun, niin postia saa laittaa (otsikko: Gaston): maine.coon1@luukku.com

Entäpä minä sitten? Minä joudun sopeutumaan nyt elämään ilman lemmikkejä ja muutan pienempään asuntoon. Vaikeaa? Kyllä! Outoa? Kyllä! Surullista? Erittäin! Ikävä? KOVA!

Ensimmäistä kertaa elämässä joudun asettamaan itseni kaikkien muiden edelle ja se tuntuu itsekkäältä sekä väärältä. Kuitenkin tiedän, että se on oikein meitä kaikkia kohtaan.

Olen siis elänyt astman ja allergian kanssa yli 20 vuotta joten toivon että kukaan ei ala neuvomaan tai kehottamaan kokeilemaan jos vaikka mitä nappeja. Tämä on tarpeeksi vaikeaa ilman sitäkin ja kuitenkaan en halua sairastua enää yhtään pahemmin.

Yläilmoissa

Meillähän on paljon erilaisia kieltoja tässä taloudessa: Kukat, sälekaihtimet, verhot, johdot, jalkalamput, varpaat jne. Yksi ankarimmista kielloista on kuitenkin ollut keittiön työtasot turvallisuuden sekä karvavaaran vuoksi.

Eräänä syksyisenä päivänä kuitenkin jouduin toteamaan, että kissat voivat kiertää näitä kodin lakeja. Kun menin keittiöön, Mici törötti tyytyväisenä yläkaapien päällä.

Kun hain kameran, oli Gaston ymmärtänyt toverinsa älynväläyksen ja istua napotti kielletyllä alueella. Gastonhan ymmärsi vasta n. kuukausi sitten että hän osaa ja voi ylipäänsä hypätä keittiön tasolle...

Mici taituroi näppärästi alas ja oli erittäin ylpeä moisista saavutuksistaan ja ilmaisi intoaan juoksemalla seuraavat viisi minuuttia pitkin asuntoa.

Mitä isot edellä sitä pienet perässä! Eipä mennyt kuin hetki, niin pakko oli Mr. G:n mennä perässä ja nähdä keittiö uusin silmin.

Tosin se alastulo oli hiukan haastavaa ja kesti hetken ennen kuin hän uskaltautui sieltä hypätä alas.

Nykyisin pojat menevät kauhealla kiireellä ylös kaappien päälle, koska tietävät että se itse taso on "the" kielletty alue. Että porsaanreikiä löytyy ilman lakimiehen apua...

Pikku Premier

Moni tietääkin jo, että Seinäjoen näyttelyt (2-3.10) oli meille valmistumisen viikonloppu. Gaston valmistuikin kivasti kolmessa peräkkäisessä näyttelyssä, ellei sitä yhtä diskaus- mokaa lasketa...

Lauantaina meillä oli ensimmäistä kertaa suomalainen tuomari, Marjatta Koskenkangas. Oli alusta asti selvää, että Gaston ei tule pärjäämään VP:ssä, sillä turkki oli lyhyenä ja muutenkin Kassun kehitys on aivan kesken jos vertaa jo aikuisiän saavuttaneita köllyköitä. Eli sertit oli meillä tavoitteena molemmille päiville, ei muuta.

Arvostelusetelistä sai kerrankin selvää, eikä tarvinnut yhtään arvailla mitä siinä mahtaa lukea. Tyyppi: nuorehko kastraatti, keskenkasvuinen, upea vartalon pituus. Pää: suorahko profiili, hyvä otsa, vahva leuka, hyvä kuono. Korvat: ex koko ja paikka, hieman pyöreäkärkiset, mutta upeat tupsut. Turkki: ex laatu ja näyttelykunto (mamma oli ylpeä itsestään), turkin vaihto menossa. Yleisvaikutelma: ex wonne. Mistä en mitään tässä kertonut, luki vain ex.

Eli arvostelut oli hyvät ja saimme sertin.

Saanko esitellä: Korpicoon's Jalmari, Gastonin täysiverinen veli, mutta eri pentueesta. Herra oli ensimmäisessä näyttelyssään ja iso kun mikä!

Ja saanko jälleen esitellä: Jalmarin ja Gastonin veli, Korpicoon's Jethro. Hänellä olikin kokemusta jo muutamista näyttelyistä.

Sunnuntai olikin meille todella jännittävä päivä. Olimme ensimmäistä kertaa molempina päivinä paikalla ja tuomarina oli siis Lene Glem, Gastonin isoisän kasvattaja Tanskasta.

Lenen ensimmäiset sanat olivat "and a boy, oh i love boys!". Hänen antamaansa arvostelua pidän todella korkealla, sillä hänellä on pitkän linjan kokemus coonien kasvattamisesta ja hänen intohimonsa kissoihin näkyi niin yksittäisarvosteluissa kuin paneelissakin. Hän selvästi pitää "vanhanajan" cooneista ja se on mielestäni hienoa.

Setelissä seisoo suomennettuna:

Tyyppi: hyvin nuori uros, harmooninen, ex ulkomuoto. Pää: ex muoto, hyvä profiili, ex posket. Silmät: ex muoto ja katse. Korvat: ex koko ja hyvin sijoittuneet. Turkki: ex laatu ja ex jotain. Häntä: ex. Kunto: Super kunnossa. Yleisvaikutelma: Erittäin kiireinen poika *sydän*.

Lene kävi kaikki kissat todella huolella läpi ja hän käytti aikaa arvostelun antamiseen. Siinä ei ollut liukuhihnan kanssa mitään tekemistä ja nostan siitä hattua.

Kerroin Lenelle arvostelun loputtua että Gaston on hänen kissalan sukulainen. Lene totesi siihen että ilmankos hän pitää pojasta niin paljon ja ulkonäkö miellyttää todella paljon hänen silmää.

Eli Gaston valmistui Premieriksi!

Rakas 5 vuotta!

Peheen pienin kissa, hassu Mörri, täyttää tänään jo 5 vuotta! Moni teistä tietääkin että Mörrin taustat ovat hiukan hämärät, joten tarkka ikä ei ole selvillä.

Mörri on nauttinut päivästään kuvitteellisten lintupaistien muodossa, joita hän katseellaan on parvekkeelta saalistanut. Muuten päivä on sujunut oikein leppoisissa merkeissä.

Ystävät ovat olleet kuvitteellisissa lintupartyissa mukana ja nauttineet olostaan myös.

Oikein paljon onnea rakkauskissani, jonka pieneen ulkokuoreen on haudattu uskomattoman suuri sydän! Minun tuskin omistajana tarvitsee sen enempää sanoa mitään. Olen hyvin onnellinen että Mörri teki päätöksen jäädä kotiin kun palvelusväki jakoi lusikat ja muuttui kamarineidoksi.

"Onko sulla nälkä?"

Zooplussan pakettipäivä on ehdottomasti kuukauden parhaita päiviä. Nykyisin kaikki ruoat on tulleet erittäin hyvin pakattuina ja kaikki on toiminut moitteettomasti.

Ajattelinkin pitkästä aikaa raportoida meidän ruokailusta.

Pakettipäivinä keittiössä käy hirvittävä suhina ja apulaisia kyllä riittää. Tosin Itse ruoka ei poikien mielestä ole niin mielenkiintoista, mutta entäpäs pahvit+ täyttömuovit+ sidontanarut=Bileet!

Muutamia uusia ruokia olen myös ottanut kokeiluun. Voin kyllä rehellisesti todeta ja olla hyvin onnellinen siitä että minulla on kolme kissaa jotka mukisematta syö mitä nenän eteen laitetaan *Koputtaa puuta*. Pojat on tottuneet siihen, että mitään ei tule tilalle ja jos ei kelpaa niin saa olla nälissään seuraavaan ruokailuun saakka.

Miamor on meillä edelleen perus- märkäruoka ja lihaa annan silloin tällöin. Yritin menneellä viikolla antaa joka päivä pienen annoksen lihaa, vaan samantien oli ilmeisesti Gastonin maha kuralla ja nyt matot odottavat pesua. Siihen loppui taas meidän kokeilut... Kaiken lisäksi Gaston rakastaa lihaa ja luiden kaluamista, mutta kuitenkin terveys ajaa nyt tämän himon edelle enkä ole ainakaan vielä löytänyt ratkaisua tähän ongelmaan.

Animonda Ocean 12x80g

Miamor Fine Fillets 8x100g

Meillä on ihan opeteltu syömään myös patee- mössöjä ja hyvin on nekin menneet kaupaksi. Tuo Cosma Thai on meillä nyt ensimmäistä kertaa kokeilussa, mutta ainakin muut Cosmat on kelvanneet hyvin.

Animonda Carny Exotic 6x85g

Animonda Carny Mixed Magapack 12x200g

Cosma Thai In Jelly 6x85g

Vihdoin tilasin kauan haaveilemani aktivointilaudan. Meillä pienempi, Royal Caninin labyrintti on ollut, mutta se on käynyt jo liian tutuksi ja helpoksi. Mici on kehittänyt jopa taktiikan millä niitä niddusia saa kaivettua nopeaan tahtiin.

Kesälomalla kävin moikkaamassa Mamman Mussukoita ja heillä oli tällainen aktivointilauta ja päätin jo silloin että sellaisen meille voisi hommata. Nyt se on sitten lattialla, testattu hyväksi!

Mici joutui käyttämään hyvin päätään ja sellainen aivojumppa sopii tuolle mahan nuoleskelijalle oikein hyvin.

Voitte uskoa että Gastonia ei kiinnostanut pätkän vertaa koko vekotin! Pahvilaatikot oli jälleen pop, viis siitä mitä muualla tapahtuu.

Hienointa oli huomata, että Mörri oli myös todella innoissaan tästä laudasta! Hänellähän on näppärät tassut joita Mörri on oppinut hyvin käyttämään ihan normaali arkena... Niin siis muuhunkin kuin kävelemiseen.

"Mitä ihanaa täällä on?"

"Tämä tässä on minun"

Syksyn keskellä

On aika taas vierähtänyt turhan nopeasti! Täällä kaikki on pyörinyt aivan ennallaan eikä mitään uutta ole Komppanian rintamalla tapahtunut.

Kaikki kolme ovat käyneet 1,5kk sisällä rokotuksissa ja mitään ongelmia ei edes siellä ilmennyt... Tosin se ei kyllä haitannut ja sanoinkin eläinlääkärille, että "toivottavasti näemme seuraavan kerran vuoden päästä".

Sain tänään Poh-Kissin näyttelyiden vahvarit (Seinäjoki) ja olin todella yllättynyt, sillä sunnuntaina meillä olisi tuomarina Gastonin isoisän (Willy Wonkan) kasvattaja, Lene Glem Coogan's kissalasta Tanskasta! Odotan todella mielenkiinnolla mitä hän on Gastonista mieltä.

Tosin... Olen ollut odottavalla kannalla Mr. G:n suhteen. Hänen painonsa on nyt jumittunut täysin ja turkki on pysynyt edelleen kesäisen lyhyenä. Olin toiveikkaalla kannalla, että saisimme esitellä lokakuun alussa edes hiukan pidempää turkkia näyttelyssä, vaan näyttää haaveeksi jäävän. Eli sertejä ja menestystä tuskin on tiedossa muiden upeiden, puolipitkäkarvaisten urosten joukosta, mutta sehän ei meidän tahtia hiljennä.

Lomalla

Koko kolmikko on joutunut Kamarineidon loman vuoksi muuttamaan 3,5 viikoksi aivan toiselle puolelle Suomea. Automatka tapahtui, päivästä huolimatta, 13.8 perjantaina. Matka tosin pysähtyi jo 5km jälkeen kun Mici päätti että hänen suolistonsa ei kestä pidätystä ja sain siivota pienen, haisevan kasan bussipysäkillä. Toinen pysähdys tapahtui myös kun Micille kävi pissahätä aivan liian suureksi...

Matka meni muuten kivasti ja perille pääsimme myöhään illalla. Mörri on todella rauhallinen matkustaja ja tykkää katsella maisemia boxin raoista. Turvallisuus syistä jokaisella pojalla on oma boxi ja itseasiassa Micin kanssa ei ketään voi laittaa samaan koppaan, Gaston valtaa koollaan oman kopin, joten ei siinä vaihtoehtoja jää.

Mörri on ottanut loman todella rennosti. Olen huomannut Mörrissä suuria eroja sen jälkeen kun jäin poikien kanssa yksin. Isäni on saanut nauttia Mörrin seurasta, sillä hän mielellään kellii hänen kainalossa kun minä en ole paikalla. Ja muutenkin Mörristä on tullut todella rohkea kissa!

Gaston on aina ollut rauhallinen matkustaja. Hän kellii mielellään boxissa selällään ja nukkuu puolet matkasta. Mr. G:n pidätyskyky on myös aivan omaa luokkaansa, sillä näyttelypäivinä hän on helposti yli 12h toimittamatta tarpeitaan ja kotiin tullessaan ei todellakaan ole kiire wc:n puolelle.

Gaston on suhtautunut hoitopaikkaan hienosti, kuten aina. Mitään ongelmia ei ole ollut, jos ei muutamia takkuja lasketa mitä hänelle oli ilmestynyt minun poissaollessa. Kun tulen muutamien päivien poissaoloni jälkeen takaisin, saan hirvittävän huutomyrskyn ja rakkautta herran osalta.

Gaston ei ole vieläkään alkanut kasvattelemaan talviturkkiaan, eli jännityksellä joudun odottamaan minkälaisessa kuosissa menemmä Seinäjoen näyttelyyn. Puunaamisen merkitys taitaa kasvaa entisestään.

Moni on myös nähnyt Gastonin nyt ensimmäistä kertaa mikä on ollut aivan mahtavaa. Kovin ihmeissään he ovat suhtautuneet Kassun ilvesmäiseen olemukseen ja jopa hiukan arkailleet hänen silittämistä.

Mici on tapansa mukaan rentoillut ja ollut innoissaan matkustelusta. Parhaillaan hän seuraa Espanjalaista aamusarjaa ja pelkään että hän oppii pian koko kielen. Miciä taitaa eniten harmittaa kun Zooplussan herkut on lähetetty kotiin, vaikka "Delivery address" oli jotain aivan muuta kuin kotiosoite... Täytyy yrittää lepyttää Micin pettymys Roomalaisten kissojen leluilla, sillä tuliaiset ovat aina kiehtoneet Miciä kovasti.

Operaatio raato

Olen ollut jopa hieman huolissani Gastonin -ei niin kissamaisesta- käytöksestä. Herra on nimittäin ollut koko olemassa olon aikansa huomattavasti kömpelömpi ja hitaampi mitä kaksi isoveljeään on.

Rotukuvauksessa on myös kerrottu Maine coonien loistavasta saalistuskyvystä ja aloin jo epäilemään että mikä mutaatio minulle onkaan tullut. Nyt kesällä olen ilokseni saanut huomata Mr. G:n kunnostautuneen huomattavasti, sillä hänestä on tullut talon ehdoton raatolätkä. En edes tiedä missä kärpäslätkäni tällä hetkellä lepää enkä todellakaan enää sellaista tarvitse.

Gaston antaa tyylinäytteen siitä kuinka kärpästä ensin hämätään istumalla paikoillaan eikä olla lainkaan kiinnostuneita tulevasta saaliista.

Kun tuleva raato ei enää osaa pelätä on iskettävä nopeasti! Gastonilla on myös hämmästyttävä taito nostaa elävä kärpänen ikkunasta kahdella tassulla ja laittaa se huulien väliin suuhun. Sen jälkeen kärpästä on kiva kannella ympäriinsä kun se pörisee mukavasti suussa....

A'la carte ola Mr. Gaston! Siinä se nyt lepää eikä enää tästä tilastaan noussut.

Gaston sai lopulta seuraa kun niddus*- friikki Mici tuli katsomaan mitä oli tapahtunut.

Voitte uskoa että Gastonilla ei ollut enää suunsijaa raatoon, sillä mici ei voi vastustaa...

... Ei millään...

Ja lopulta raato katosi siis Micin vatsaan, lihaisana välipalana.

Gaston meni tässä vaiheessa parvekkeelle "ei voisi vähempää kiinnostaa".

Ja kun herran itsetunto oli kasvanut kohisten moisesta saaliista, alkoi hän uhkarohkeasti kytätä puissa sirkuttelevia tirppoja. Valitettavasti verkko esti teurastuksen.

Niddunen= kaikki pienet ötökät, kärpäset ja pörriäiset. Myös kuivaruoka tunnetaan nimellä nidduset.

Gaston 1 vuotta!

Niin se aika on vain mennyt taas vuoden eteenpäin ja olen ollut onnellisessa asemassa saadessa todistaa mahtavan persoonan kasvamista.
(Ylin kuva täältä)

Minun Pikku G täyttää siis tänään vuoden ja olen myös siitä ollut onnellinen kun teini- ikä on alkanut väistymään kunnolla ja tilalle on tullut ihanan hellyydenkipeä pikku poika.

Traktori on viettänyt päivän hyvin pitkälti veljien kanssa, mutta suukkoja on sadellut pitkin päivää ja hellettä on riittänyt juhlapäivään. Parveke onkin kovassa käytössä, sillä siihen ei kuuma keskipäivän aurinko paista.

En voi muuta sanoa kuin toivottaa onnea tälle ihanuudelle joka vei minun sydämen täysin heti ensi rääkäisyllään. Paljon onnea myös Korpicoon's Ginille!

Komppanian paluu

Vihdoin tämä tietokonenero sai kuvankäsittelyohjelman ladattua ja pystyn päivittelemään tänne tapahtuneita. Tosiaan palvelusväki on vähentynyt yhdellä ja vaihtunut tittelin Kamarineidoksi. Palvelun laatu ei toki ole kärsinyt tästä muutoksesta lainkaan.



Gaston on suhtautunut muutokseen todella hienosti. Hän on aina toki ollut aivan nössykkä ja pyörinyt jatkuvasti minun ympärillä. Toki tämä piirre on hiukan korostunut kun olemme jääneet nyt neljästään. Aamuisin saan todella rajuja rakkaudenosoituksia 6.7kg voimalla. Siinä kyllä herää vähemmästäkin ja ilman kellon soittoa.

Alunperin oli tarkoitus että Mörri muuttaa pois palvomansa ihmisen mukana. Hän olikin yhden yön poissa kotoa, mutta tuli heti seuraavana aamuna takaisin. Mörri oli esittänyt äänekkäitä vastalauseita kun oli jäämässä yksin. Mörri tuli sitten takaisin kotiin ja kun olin itse lähdössä töihin meni hän piiloon kiipeilytelineen koloon eikä suostunut tulemaan millään enää ulos. Eli hänen on ollut hyvä kotona.

Mici puolestaan jatkaa omalla normaalilla tyylillään. Häntä ei ole ainakaan näkyvästi häirinnyt muutokset, tosin vauhti on lisääntynyt. Nyt kun kotimme on hiukan askeettisessa muodossa on täällä ollut tilaa juosta ja telmiä.

Kävimmehän me tosiaan 4.7. pyörähtämässä Oulun rotukissanäyttelyssä. Teimme siis turhan reissun, sillä olin epähuomissa sekoittanut kategorian ja ryhmän ilmottautumisvaiheessa, joten Gaston diskattiin. No, tekevälle sattuu...

Epävirallisen arvostelun toki saimme "oikealta" tuomarilta ja siihen olin tyytyväinen: Hyvin kehittynyt, hyvä/iso luusto, isot silmät, hyvän pituinen häntä, tiheä turkki, "very sweet boy".

Meillä oli kuitenkin todella kiva päivä. Näimme paljon tuttuja ja oli kiva jälleen vaihtaa kuulumisia muiden kissaihmisten kanssa. Myös kasvattaja kävi turistina paikalla ja muitakin samasta kissalasta pennun hankkineita oli liikenteessä.

Gastonin kaunis sisko, Koripicoon's Gini valmistui hienosti Championiksi ja jää nyt ainakin hetkeksi näyttelytauolle. Onnittelut vielä kerran BigDaddyn poppoolle!

"Jaa, ei sieltä nyt sitten tullutkaan mustavalkoista kissaa?!"