Jotain Mörristä

Varmasti osa teistä on joskus miettinyt, että miksi kerron Mörristä niin vähän tarinoita. Syy ei ole siinä, etteikö hän olisi yhtä tärkeä kuin muut, vaan syy on siinä että Mörrin elämässä ei tapahdu suoraan sanoen mitään.

Koska en voi mitään erityistä kertoa hänen elämänsä tapahtumista, niin kerron jotain itse Mörristä.
Mörrihän tuli meille 2 vuotiaana erittäin huonoista oloista ja tietojemme mukaan on puoliksi maine coon. Tämä lempeä, rakkaudenkipeä kissa on ehdottomasti perheemme nopein- sekä kunnianhimoisin saalistaja. Nuoremmilla ei ole asiaa leikkitantereelle, kun Mörri on saalistuspuuhissa.


Yksi erikoisuus verrattaessa Miciin ja Gastoniin on Mörrin lumoavat silmät. Yläpuolen kuvaa en ole käsitellyt mitenkään, mutta siinä näkee hyvin ihanan vihreät ja loistavat silmät.


Olen aina valitellut sitä, että Mörristä ei saa hyviä kuvia. Syy on juurikin turkissa. Se näyttää helposti todella sottaiselta ellei valo ole mahdollisimman neutraali. Vielä kun en ole kameran varustusta lisännyt niin sisällä Mörristä saa vain harvoin käyttökelpoisia kuvia.


Elopainoa Mörrille on kertynyt hieman alle 5kg. Ruumiinrakenne on hyvin erilainen mitä muilla; jäntevä, lihaksikas Snickers- patukka! Ja tätä upeaa ruumista kantaa mitä tylpimmät töppö- jalat, mistä on syntynyt myös lempinimi Töppö- Önni.


Helppo ja upea kissa, joka valtaa meidän sängystä joka ilta keskipaikan, jolloin saadaan kumpikin osaksemme tuntea olevamme erityisiä Mörrin elämässä.