CLICK HERE FOR THOUSANDS OF FREE BLOGGER TEMPLATES »

perjantai 28. toukokuuta 2010

Lilliputtimaasta jättiläisten alueelle

Gaston on 10.5kk vanha, painoa nyt n. 6.3kg. Paino ei lopulta kerro mitään Gastonin koosta, sillä hän on aina näyttänyt luonnossa isommalta mitä paino kertoo. Pituuden Gaston on ehdottomasti perinyt äidiltään, Korpicoon's Belleltä, jolla on mittaa vaikka muille jakaa.


Gaston on joutunut ikäväkseen toteamaan että kiipeilytelineiden tasot eivät oikein enää sovellu nukkumiseen. Kuitenkin hän yrittää epätoivoisesti niissä könöttää, mutta häntää, karvoja ja raajoja on alkanut pursuilemaan yli laitojen. Katsotaan nyt kauanko Mr. G meinaa jaksaa niissä "nukkua".


Kupit jouduimme vaihtamaan. Aikaisemmin olemme kokeilleet vaikka minkä kokoisia ja muotoisia kuppeja sekä lautasia, mutta nyt taisi vihdoin löytyä paras vaihtoehto. Tilasin kaikille zooplussasta 3dl laidalliset, keraamiset astiat ja ne ovat toimineet todella hyvin. Gaston saa laidoista tukea, jolloin syöminen on helpompaa eikä koko kuppi meinaa lähteä hänen suun mukana.


Leluja on pitänyt laittaa piiloon, sillä monet on olleet aivan liian pieniä Gastonin käyttöön. Olen monesti saanut sydän kurkussa katsella herran leikkimistä ja pelätä milloin joku menee kurkkuun. Kuitenkin muutamia tarpeeksi suuria leluja olen löytänyt, mitkä on myös kelvannut poikien yhteiseen käyttöön.


Valjaat on myös suurimmat mitä kissojen osastolta löysin. Niissä on onneksi vielä kasvun varaa ihan kivasti.


Mitään pikku herkkuja ei poitsulle kannata edes antaa, sillä ne nielaistaan maistelematta. Nappuloita on myös pitänyt suurentaa maine coon kokoon paitsi aktiivipallossa annan ihan normaalikokoisia, sillä ne tulevat tarpeeksi rauhalliseen tahtiin pois pallosta.


Hoitovälineitä on myös suurennettu. Löysin Biltemasta tuon mahtavan ison karstan, jolla saa todella hyvin vatsan kiharat föönaamalla suoriksi, suosittelen! Kynsisakset ovat edesmenneen labbikseni Pafin (1993-2005) jäämistöä ja Gaston on perinyt ne, sillä kokoa kynsissäkin alkaa olemaan sen verran että näpeille en missään nimessä halua saada...

Sylikissaksi en enää Gastonia voi kutsua vaikka täysin pentuhan hän yhä on.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Mitä tehtäisiin?

Gastonin karvojen repimisestä johtuen olemme yrittäneet keksiä pojille enemmän tekemistä. Valitettavasti Gaston ei edelleenkään nauti ulkoilemisesta valjaiden kera, emmekä ole nyt halunneet häntä sinne väkisin viedä. Emme pysty tietämään laukaiseeko valjastelu enemmän repimisvimmaa kuin että se rauhoittaisi. Joten emme ota riskiä tässä asiassa.


Gaston on nauttinut todella paljon parvekkeella olemisesta. Ovet olenkin jättänyt päiviksi auki että pojat ovat saaneet olla partsilla niin paljon kuin haluaa.
Ja tiedän... Ikkunoiden pesu on edessä kuten näkyy.


Gastonilla ei tosin ole ollut tekemisen puutetta partsilla. Eli hän on kyllä keksinyt siellä tekemistä ihan itsekin. Lisäksi hän myös nukkuu betonilla iltapäivä unet. Mitä ilmeisemmin se on hyvin nautittavaa kun omaa paksun karvapeitteen.



Kaikki tekeminen ei tosin ole ollut henkilökunnan mieleen, mutta ennen kuin vahinkoa ei satu kissalle tai vasta istutetuille kukkien aluille, niin antaa mennä vain!


Ja välillä kissan pieni suuri mieli halajaa ulos ja verkkoa on pakko testata ihan vähän vain.


Sisälle haimme varastosta pahvilaatikon aktivoimaan poikien mieliä, mutta kun revittyjä palasia ei enää löytynyt mistään, piti tämä ilo riistää. Kuitenkaan emme halua myöskään Gastonin terveydellä leikkiä yhtään. Hänen vatsa kun on tunnetusti erittäin herkkä.



video

Ja toki Lasse on ollut erittäin kovassa käytössä aamulla sekä illalla. Siitä koko kolmikko vetää hupia vuorotellen ja välillä rynnäköllä.


Myös ruokavalioon olemme kiinnittäneet "taas" entistä enemmän huomiota. Gastonin siskon Ginin perheeltä saimme testiksi muutaman purkin Almo Natureja (katkarapu/kana ja mustekala/kana) ja ne ovat tulleet uusina ruokina listoille.


Mikäli Gaston ei lopeta karvojen repimistä kokonaan on tarkoitus suunnata ensi viikolla eläinlääkäriin. Karvojen repiminen tapahtuu aina pesemisen yhteydessä ja olen pyrkinyt huijaamaan häntä aina kun saan nyhtämisestä kiinni.

Luolaleijonan Klaanille kiitos tuesta ja suuresta etsintä avusta tässä salapoliisi työssä.


Mutta katsokaapas tätä: Kuka onkaan maastoutunut aarremetsään? Se on Mörri ja valjaissa :D

tiistai 18. toukokuuta 2010

Voi elämä!

Moni onkin jo tietoinen uudesta ongelmasta joka on kohdannut perhettämme: Gaston on aloittanut karvojen repimisen.

Eli kainaloiden alueelta sekä kyljistä hän nyhtää tuppoja irti. Iho on virheetön, ei punoita, ei ole rikki, ei ole sieni- infektion tyypillistä punaista rinkulaa... ei mitään.


Karvaa on (onneksi) vielä ihan mukavasti ja varsinkin tuota höttöistä pentukarvaa.


Turkissa ei vielä mitään suurempaa koloa näy, mutta kaukana se ei ole.

Soitin eläinlääkärille ja kysyin hänen mielipidettään asiasta. Yhteinen päätös oli, että kokeillaan nyt ensin Feliwayta (on jo pistorasiassa) ja katsotaan mikä on tilanne muutamien päivien sisällä. Huonossa tapauksessa joudumme perumaan Jämsän näyttelyn ja turha on edes Ouluun ilmottautua. Tietysti pääasiahan on että syy selviää, viis näyttelyistä.


Sitä alkaa pakostikin miettimään mitä itse tekee väärin, koska Gaston on jo toinen "stressi tapaus" mellä... Elämämme on ajallisesti sekä arjessa hyvin rauhallista, täällä ei juhlita eikä riekuta. Nukkumaankin mennään jo viimeistään klo. 23.00. Onko elämämme kenties liian tylsää Gastonin ja Micin makuun? Vai onko kissoilla kyky havaita palvelusväen paineita ja stressiä heidän henkilökohtaisista ongelmista ja huolista? Siinäpä vasta kysymys johon en osaa vastata...

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Kuulumiset kera nassutuksen

Ei vapaapäivää voi käyttää muuten kuin päivittämällä kissojen kuulumiset!


Kaikista suurin uutinen on ehdottomasti Micin pinkkimasun piiloutuminen. Toki karva on edelleen hyvin lyhyttä eikä ongelma ole kokonaan poistunut, mutta nassuttaminen on vähentynyt huomattavasti. Syy tähän on ollut varsin yksinkertainen: Siitä saakka kun Lasse (laserhiiri) muutti taloon on Micin illat kuluneet kytätessä meitä eikä nassuttaessa. Ei tarvitse kuin kävellä keittiöön niin alkaa kova piipittäminen ja pieniääninen huuto jalkojen juurella. Ja jos poikien ruokakaapin avaa, missä Lasse asustaa, alkaa valtava pyöriminen keittiössä!

Mici on aina ollut erittäin vauhdikas kissa, mutta koskaan ennen ei olla hänelle löydetty nro. 1 lelua. Nyt kun ajattelee, niin Mici on aina keväisin ja kesäisin kytännyt kaikkia pieniä sittisontiaisia, mitä ihmissilmä ei meinaa edes nähdä, joten Lasse on luonnollisesti kaivanut tien Micin sydämeen.

Edelleen olemme jatkaneet Eforion kuuria Micin kanssa, sillä myös karva oli erittäin huonossa kunnossa vielä muutamia viikkoja sitten. Toki kunnon näyttelypesu auttoi myös asiaan.


Pojat olivat koko viime viikonlopun hoidossa, mikä oli Gastonin ensimmäinen yökyläily ilman palvelusväkeä. Gaston olikin ensimmäisen vuorokauden syömättä ja oli selvästi ikävöinyt kotiin. Hän ei juuri liikkunut saati kommunikoinut perheen kanssa.

Olin lauantai iltana ystävini kanssa puhelimessa, kun hän yllättäen huokaisi ihastuksissaan. Gaston oli tullut pois piilostaan ja istui "niin kuin ei mitään" keskellä keittiötä. Tämän jälkeen hän oli tyhjentänyt kolme kupillista ruokaa, juonut ja käynyt wc:n puolella. Siihen oli loppunut Gastonin arkailu.

Mici oli heti kuin kala vedessä, kuinkas muutenkaan. Lisäksi hän oli aivan onnessaan lapsesta, sillä perheellä on yksi kouluikäinen poika. Hän siis viihdytti koko perhettä viikonlopun ajan eikä väsymisen merkkejä näkynyt edes kotiin saapuessa.

Mörri puolestaan nukkui lähes koko viikonlopun. Tosin ruokakupilla sattui ainut ikävä kohtaaminen, kun ystäväni yritti selkeällä suomenkielellä kertoa Mörrille, että penturuoka ei ollut tarkoitettu hänelle. Mörri antoi vastaukseksi vaimean murinan mulkaisun kera ja jatkoi syömistä.

Kaikki oli kuitenkin mennyt hyvin ja kovasti kyseltiin jo seuraavaa hoitokertaa!


Ja Gaston täyttää tänään 10kk! Mitään ihmeellisiä muutoksia ei ole painossa (päälle 6kg) eikä ulkonäössä tapahtunut viimeisen kuukauden aikana. Etutassut tosin on minusta kasvaneet :D