CLICK HERE FOR THOUSANDS OF FREE BLOGGER TEMPLATES »

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Glada vappen!

Koska meille ei ilmapalloja eikä serpenttiinejä ole vapun kunniaksi ostettu, päätimme demostroida pienen kuoharin kera vapputunnelmia.


Kuitenkin osoittautui että pojat eivät olleen innokaita alkoholin mainostajia, sillä pinkoivat kovaa vauhtia parvekkeelle katselemaan aarremetsän tapahtumia.


Kun kaksi kolmesta saatiin napattua mukaan kuviin eikä poseraaminen ollut vieläkään mielekästä. Toisin kuin kuvassa olevalle Freixenet Carta Nevada Semi Secolle.


Mörri haistatti kuohuvalle pitkät ja käveli ohi!


Vaan onneksi meillä on vielä lapsukainen talossa, jonka saa huijattua mukaan mihin vaan :D

Oikein hauskaa vappua kaikille tasapuolisesti!

Kukaan meistä ei kannata alkoholin liiallista juomista, ei edes Gaston!

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Rakas 3 vuotta!

Meidän pieni ihanuus täyttää tänään 3 vuotta! Mici, hassuttelija, jonka näin ensimmäisen kerran kun menimme häneltä kysymään haluaako hän lähteä mukaamme. Mici käveli lapsuudenkodin eteisen käytävää hoiperrellen ja rutisten. Hänellä oli suuri lamppu päässä silmätulehduksen vuoksi. Tervehdimme ja ei mennyt aikaakaan kun hän kömpi syliini ja nuoli käteni puhtaiksi. Mici oli tuolloin 13 viikkoa ja olin menettänyt täysin sydämeni.


Niin maalaispoika lähti mukaamme enkä ole päätöstä ikinä katunut, en tietenkään! Kuinka voisin sillä Micistä on kehkeytynyt oikea herrasmies ja kaikkien rakastama pelle joka keksii aina uusia kujeita :)


Mici saa tänään hemmottelua koko illan ja saa toki lempiruokiaan: Seitä ja nappuloita!


Oikein hyvää syntymäpäivää rakas. Olet meille niin tärkeä ja rakas perheenjäsen, että et taida itse sitä edes ymmärtää.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Aarrejahti!

Monen muun kissaperheen arkea on ilahduttanut hyvät ulkoilukelit. Mici on saanut jälleen nauttia pitkistä ulkoilusta henkilökunnan ihastuttavassa seurassa.


Tänään matka tyssäsi heti takapihalle, metsän laitaan. Mici löysi vielä hyvinkin käyttökelpoisia ruohon korsia suuhunsa, jotka olivat siis viime vuoden satoa. Tosin flexin toinen pää laittoi hiukan pistettä moiselle maistelulle.


Kauan emme pikku metsikön uumenissa olleet kävelleet, kun löysimme mielenkiintoisen viestin.
Micillä oli aivan selvästi kova halu löytää aarre! Hän oli päättänyt, että aarrearkku olisi täynnä nappuloita tai kanaa!


Kovasti Mici tähyili rinteen alapuolelle ja ilmeisesti hän oli vainunnut tämän aarteen vanhan auton penkin alta. Sinne atleettivartalo kovasti veti... Liian kovasti, sillä aikaisemmin niin herkulliset ruohon korret tulivat ylös!

Kuitenkin lasinsirpaleet estivät meitä etsimästä aarretta ja Mici joutui nyt henkilökunnan nynnyilystä kärsimään.


Loppumatkalla Mici edelleen etsiskeli aarretta joka pensaikosta....


... Mutta joutui lopulta luovuttamaan...


... Ja vain nauttimaan elämästään ihan kissana eikä suurena aarteenmetsästäjänä!


Sisällä ja parvekkeella on uusi vahtimies: nimittäin Gaston! Hän on hyvin selvillä vastapäisen aarremetsän tapahtumista.

Kyllä me valjastelemassakin kävimme, vaan vieläkään Pikku G ei asiasta mitenkään erityisemmin perusta. Nyt sentään hän suostui jo tassuttelemaan ja sen jälkeen istumaan monta pitkää minuuttia paikoillaan.
Toivotaan kuitenkin että kesä muuttaa asiaa ja Gastonkin ymmärtäisi tällaiset nautinnot!


Mörri puolestaan on joutunut nyt kokonaan sisäkissan rooliin. No toki parvekkeelle hän pääsee ja siitä tykkäkin kovasti, niin kovasti että hän tahtoo ulos. Kun Mörri viedään ulos hän tahtoo äkkiä takaisin sisälle huudon kera. Kun hän pääsee sisälle hän haluaa takaisin ulos... Huoh... Tutkimattomat ovat kissojen tiet!

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Tuloksia ja toimintaa!

Viime postauksessa kerroinkin, että kakkalähetys oli työn alla. Maanantaina vein eläinlääkärille monta purkkia pökäleitä ja tutkitutin näin ensimmäisellä kerralla giardian, parasiitit sekä sukkulamadot.
Tänään oli tullut tulokset suoraan sähköpostiin: Negatiivinen, negatiivinen ja negatiivinen!


Micin nassuttelusta kysyttiinkin edellisen postauksen yhteydessä. Aloitimme joitain kuukausia sitten rasvahappokuurin, mutta sen katkaisi todella ikävä oksennustauti.
Aloitimme Micille noin kolme viikkoa sitten kuurin uudelleen ja vielä en ole huomannut mitään muutosta suuntaan tai toiseen. Joten kuuria jatketaan ja seurataan tilannetta silmät kovina.


Gaston on onneksi voinut hyvin. Ruokia on tuotu todella hitaaseen tahtiin takaisin ruokavalioon ja liha- annos on annettu nyt joka toinen päivä. Pääasiassa on annettu possun sydäntä ja pari kertaa possun suikaleita. Toistaiseksi on kaikki mennyt hyvin ja tarkoitus on että pojat saavat tulevaisuudessa kerran päivässä lihaa.


Mörri oli minun suurin huoli tuossa matotestissä ja olin melko varma, että hän repuuttaa testit. Onneksi kävi toisin. Mörrin on tehnyt erittäin iloiseksi Miamorin paluu ruokavalioon.



video

Aamulla kävin hakemassa ison ruokalähetyksen postista ja mukana tuli kauan haaveiltu laserhiiri! Se sai aika mahtavan suosion meidän jengissä :)

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Metsästäjät!

Gaston on nyt ollut monta viikkoa terveenä *koputtaa puuta*, mutta minua on huolestuttanut todella paljon syyt sairasteluun. Mitä luultavimmin syyt ovat olleet ihan helposti selitettävissä: Ruoka, näyttelystä saatu tuliainen sekä liian suurina paloina hotkitut possun kielen palat.


Mutta koska en voi olla varma...
Gastoniltahan piti testauttaa giardia pikatestillä, vaan jouduin peruuttamaan ajan työvelvollisuuksien vuoksi. Ajan peruutuksen jälkeen päätimme kuitenkin, että on parasta tutkituttaa kerralla suolistoloiset ym. mahdolliset matkustajat. Mörrin uloste on mielestäni kaikista tärkein, juurikin epämääräisen taustan vuoksi.



Otin asian tiimoilta yhteyttä kahteen eri lääkäriin. Luottolääkärimme lupasi selvittää asioita, vaan hänestä en ole sen jälkeen kuullut mitään. Toki olen yrittänyt soittaa sekä laittanut viestiä asiasta. Eli tämän eläinlääkärin kohtalo on tällä hetkellä mysteeri...

Toinen eläinlääkäri antoi minulle ohjeet: "No keräät ulostetta purkkeihin kolmen päivän ajan. Tulostat Eviran sivuilta siihen kuuluvan lomakkeen ja lähetät ne sinne postitse. Ei siinä mitään muuta ihmeellistä ole".
Soitin hänelle seuraavana päivän, että Evira vaatii jonkun nesteen Giardiaan (ainakin nettitietojen mukaan). Siinä kiistelimme seuraavat puoli minuuttia asiasta, koska hänen mielestä se ei tarvitse nestettä.

Ja seuraava eläinlääkäri, kiitos!


En olisi ikinä uskonut, mutta kunnan/ kaupungin eläinlääkäri oli se joka lopulta auttoi minua. Kysyin häneltä suoraan VetLabiin lähetettävistä ulostenäytteistä ja hän oli tietoinen asioista. Sovittiin, että kerään nyt sitten kolmen päivän ajan ulostetta ja vien ne hänelle maanantai aamuna lähetettäväksi.

Ihan mielenkiinnolla odotan mitä ulosteista mahtaa löytyä. Toki toivon, että pojat on puhtaita mutta olen äärimmäisen onnellinen jos sieltä jotain löytyy ja saadaan asiat kuntoon. Tulevaisuudessa ajattelin kyllä jatkossakin tutkituttaa ulosteet ennen mahdollista madotusta.

Eli ei muuta kuin kakan metsästykseen!

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Esillä esittelynäyttelyssä

Olimme eilen Porokin järjestämässä esittelynäyttelyssä Oulussa. Kerta oli meille kaikille ensimmäinen. Paikkana oli hyvin viihtyisä Pateniemen Honkapirtti, jossa oli paikalla 50 kissaa.


Alku meni ihan mukavasti. Gaston jaksoi kurkkijoita, katselijoita sekä rapsuttelijoita ihan kivasti.
Ensimmäinen rotuesittely oli klo. 12.00, jolloin minä vein Kassun lavalle. Alku meni jälleen hyvin, mutta venytettynä herra ei viihtynyt koko aikaa. Myös mikrofonista tuleva ääni oli hiukan epämiellyttävä, saati ne kaikki ihmissilmät lavan alapuolella.



Kunnialla kuitenkin selvisimme, mutta me havahduimme todella tämän jälkeen; herralla on tosiaan uhmaikä. Onneksi Kissamaailman forumilla oli minua varoitettu siitä että saattaa tulla pieni teineilyjakso näyttelyissä, että sitä ei kannata säikähtää.

Gaston mökötti häkissään, mikä puolestaan osottautui entistä kovemmaksi ihmismagneetiksi. Yritä siinä nyt sitten olla kiukkuinen, kun joku oli jatkuvasti häkin luona kurkkimassa sisään.


Välillä toki nostelimme herraa pois ja annoimme ihmisten rapsutella. Lopulta Gaston otti ohjat omiin käsiin ja tyynesti painoi tassullaan ihmisten käsiä pois naaman luota. Kaiken lisäksi tämä lähinnä huvitti ihmisiä, jolloin Kassu kurtisti kulmiaan entisestään.

Pakko mainita, että huomatkaa yläkuvassa Gastonin karva: Kainaloista ylöspäin on karva muuttunut jo silkkiseksi ja koko alaosa on vielä pentukarvaa.


Viimeiseen rotuesittelyyn pyysin avopuolisoani esittelemään Gastonin, että saan otettua kuvia. Samoin kävi hänelle: Hetken aikaa Kassu jaksoi, mutta sitten väsyi ja kömpi avokin olkapäälle, selkä yleisöä kohti.

Yleisönsuosikiksi oli äänestetty komea kotikissa, joka painoi 9-10kg. En taaskaan saanut otettua kuvia juuri lainkaan muista kissoista, vaikka paikalla oli myös Gastonin ukin, Willy Wonkan veljen Charlien pojat... Mielenhäiriö palvelusväen kamerankäytössä.
Gaston jakoi yleisönsuosikin 2. sijan ja toi kotiin mukanaan pieniä tuliaisia nappuloiden kera!

Palvelusväki piti päivää jopa raskaampana mitä normaalit näyttelypäivät ovat. Kivaa kyllä oli, mutta kova oli jano kun oli puhunut koko päivän ihmisten kanssa.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Jotain Mörristä

Varmasti osa teistä on joskus miettinyt, että miksi kerron Mörristä niin vähän tarinoita. Syy ei ole siinä, etteikö hän olisi yhtä tärkeä kuin muut, vaan syy on siinä että Mörrin elämässä ei tapahdu suoraan sanoen mitään.

Koska en voi mitään erityistä kertoa hänen elämänsä tapahtumista, niin kerron jotain itse Mörristä.
Mörrihän tuli meille 2 vuotiaana erittäin huonoista oloista ja tietojemme mukaan on puoliksi maine coon. Tämä lempeä, rakkaudenkipeä kissa on ehdottomasti perheemme nopein- sekä kunnianhimoisin saalistaja. Nuoremmilla ei ole asiaa leikkitantereelle, kun Mörri on saalistuspuuhissa.


Yksi erikoisuus verrattaessa Miciin ja Gastoniin on Mörrin lumoavat silmät. Yläpuolen kuvaa en ole käsitellyt mitenkään, mutta siinä näkee hyvin ihanan vihreät ja loistavat silmät.


Olen aina valitellut sitä, että Mörristä ei saa hyviä kuvia. Syy on juurikin turkissa. Se näyttää helposti todella sottaiselta ellei valo ole mahdollisimman neutraali. Vielä kun en ole kameran varustusta lisännyt niin sisällä Mörristä saa vain harvoin käyttökelpoisia kuvia.


Elopainoa Mörrille on kertynyt hieman alle 5kg. Ruumiinrakenne on hyvin erilainen mitä muilla; jäntevä, lihaksikas Snickers- patukka! Ja tätä upeaa ruumista kantaa mitä tylpimmät töppö- jalat, mistä on syntynyt myös lempinimi Töppö- Önni.


Helppo ja upea kissa, joka valtaa meidän sängystä joka ilta keskipaikan, jolloin saadaan kumpikin osaksemme tuntea olevamme erityisiä Mörrin elämässä.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Hyvää pääsiäistä!

Täällä on kauan odotettu neljän päivän vapaa juuri alkanut. Alkoi jo tuntumaan, että todellakin on pienen paussin tarpeessa. Työpaikalla on myymäläremontti, mikä luonnollisesti väsyttää entistä enemmän.


Pojille ei erityisherkkuja ole tiedossa, saavat vain nauttia palvelusväen paikallaolosta sekä liiallisuuksiin menevistä hellyydenosoituksista.


Suklaamuniin jokainen kävi vuorollaan tutustumassa tiukan valvonnan alla, kunnes jouduin ne pelastamaan liian kovakouraisen käytön vuoksi...


Tasapuolisesti kaikille oikein hyvää ja suklaarikasta pääsiäistä!