CLICK HERE FOR THOUSANDS OF FREE BLOGGER TEMPLATES »

tiistai 14. joulukuuta 2010

Elämä sekaisin...

Syy blogin hiljaisuuteen nyt ja koko syksynä on ollut hyvin selkeä: huoletm joita olen pyrkinyt välttämään ja työntämään syrjään. Nyt en enää voi.


Minun kesäloman jälkeen, kun tulimme takaisin reissusta olen saanut kärsiä hengenahdistuksesta. Minullahan on todettu astma n. 20 vuotta sitten ja olen aina ollut allerginen eläimille. Kuitenkin tämän syksyn ja talven ahdistukset eivät ole oikein kunnolla laantuneet missään vaiheessa. Paitsi kun en ole kotona nuohoamassa kissojen kanssa...

Elämä ei aina kohtele ihmistä oikein, mutta joudun toteamaan että olen ollut nyt hyvin väsynyt tähän lääkkeiden ottoon, joka toki rassaa sekä väsyttää myös kehoani. Varmasti yksi (max 2) kissaa ja yli 100m2 tila olisi aivan ok, mutta nyt on kyseessä 54m2 kaksio ja kolme kissaa.
Luulin että kaikki menee ajallaan ohi, on mennyt ennenkin, mutta ei. Olen miettinyt pääni puhki koko syksyn ja tiedän että minulla ei ole enää vaihtoehtoja.

Mici muuttaa perjantaina kokeeksi eläinrakkaan pariskunnan ja 15- vuotiaan Onni-koiran seuraksi. Pariskunnan nainen on ystäväni ja entinen luokkakaverini, joten saan olla erittäin hyvillä mielin asiasta. Sovimme jo, että Micille on aina hoitopaikka minun luona tarjolla jos vain kaikki menee hyvin.
Tiedän että siellä Mici saa kaipaamaansa huomiota enemmän (nassutus on edelleen jatkunut, lääkkeet, öljyt, ruokavalio ei auta) eli mitä luultavimmin nassuttaminen on johtunut stressistä (liian ahdasta, Mörrin jahtaamiset ym.).
Hienointa on myös se, että tiedän heidän antavan Micille ja Onnille aikaa tutustua ja toki Micille myös aikaa sopeutua.

Mörri puolestaan... Jos Mörri ei muuta työkaverini perheen luokse, niin hän muuttaa Tampereelle.
Työkaverillani olisi tarjota omakotitalo ja hän olisi siellä ainoana kissana. Saisi varmasti paljon rapsutuksia ja huomiota. Kyseessä on siis pariskunta, joilla on intissä oleva poika. Eli oikein rauhallinen koti olisi tiedossa.
Toinen vaihtoehto on, että vien Mörrin Tampereelle jossa häntä odottaa kovasti nainen ja kaksi leopardigekkoa. Mörri olisi ainut kissa myös siellä ja varmasti saisi paljon tarvitsemaansa rakkautta.

Gastonin tilanne on vielä auki. Siitä joudun käymään toki keskustelun kasvattajan kanssa, jota en ole vielä yksinkertaisesti kyennyt tekemään.
Se on selvää, että Gaston tarvitsee kodin, jossa hänellä on myös kaveri ja tulevan omistajan pitää jaksaa myös hoitaa herran ulkonäköäkin. Jos tiedätte jonkun, niin postia saa laittaa (otsikko: Gaston): maine.coon1@luukku.com

Entäpä minä sitten? Minä joudun sopeutumaan nyt elämään ilman lemmikkejä ja muutan pienempään asuntoon. Vaikeaa? Kyllä! Outoa? Kyllä! Surullista? Erittäin! Ikävä? KOVA!

Ensimmäistä kertaa elämässä joudun asettamaan itseni kaikkien muiden edelle ja se tuntuu itsekkäältä sekä väärältä. Kuitenkin tiedän, että se on oikein meitä kaikkia kohtaan.
Olen siis elänyt astman ja allergian kanssa yli 20 vuotta joten toivon että kukaan ei ala neuvomaan tai kehottamaan kokeilemaan jos vaikka mitä nappeja. Tämä on tarpeeksi vaikeaa ilman sitäkin ja kuitenkaan en halua sairastua enää yhtään pahemmin.

12 kommenttia:

Jutta kirjoitti...

Kauhean surullinen olo tuli puolestasi. :( Toki jossain vaiheessa on pakko ajatella itseään, jos elämä alkaa tuntua liian hankalalta. En voi yhtään kuvitella, miltä tuo mahtaa tuntua, koska en pysty myöskään kuvittelemaan mitään niin kamalaa, mikä saisi minut luopumaan kissoistani.

Oletko ajatellut, olisiko mahdollista yrittää elää sen yhden kissan kanssa? En tiedä mitään astmasta tai allergiasta, mutta mietin, aiheuttaako yksi kissa yhtä paljon oireita kuin kolme.

Marika kirjoitti...

Voi ei, voi ei. Tuli haikea olo puolestasi kun luin tämän tekstin. Olen niin kovin pahoillani! :(

Itsellänikin on kymmenisen vuotta sitten todettu astma, joka tuli minulle heti alkujaan erittäin vaikeana. Se oli silloin yhtä tuskaa, astma oireilu täysin voimin.

Sittemmin olen onnistunut jollain ihmeen keinolla hoidattamaan oman astmani niin, ettei sitä enää arkipäivässä huomaa lainkaan. Flunssan yhteydessä kyllä, kuten nyt, se aina muistuttaa itsestään kun muutenkin keuhkot täyttyy limasta flunssan vuoksi.

Vaan tuota sitä aina toisinaan pelkää. Minä jos joku päivä astma tuleekin takaisin? Jos se iskee kyntensä oikein voimalla, niin mitä sitten? Erittäin ahdistava ajtus. Voin vain siis yrittää kuvitella miltä sinusta tuntuu tämän keskellä! :(

Paljon voimia, paljon voimia..

Pirjo kirjoitti...

Ihan tuli kyynel silmään, kun luin juttusi. Voin kuvitella surusi ja sen ajatustyön, jota olet joutunut tekemään.Kovasti jaksamista sinulle. Ei ole helppoa erota ystävistään.

Kuitenkin ratkaisusi on varmaan hyvä ja oikea. Ajattelet paljon kissojasi ja etsit heille hyvät kodit, heillä on siis tulevaisuudessakin hyvät oltavat. Myös sinulla pitää olla hyvä... ja näethän heitä aina ajoittain.
Voimia.

Mayo kirjoitti...

Voi kurjuuksien kurjuus! Ainut, mikä tässä lohduttaa: et ole viemässä lemmikkejäsi piikille eli elämä jatkuu kuitenkin kaikilla. Minun täytyy puhua viikonlopulla tytön kanssa. Hän on tainnut nähdä livenä teidän Gastonin. Tsemppiä.

Lendi kirjoitti...

Lämpimät kiitokset kaikille <3

Koville ja lujille ottaa ja mietin kuumeisesti miten ihmeessä tästä mennään eteenpäin.

Gastonin kasvattajalle sain tänään soitettua itkun sekaisen puhelun ja hän laittaa nettisivuilleen myynti-ilmoituksen. Sitä kautta saa tietoja ja jos vielä kiinnostaa niin sitten Pirjo antaa minun yhteystiedot. Toki myös spostini on käytössä :)

Huh huh...

Kuovi kirjoitti...

Voi ei! Tosi kurja kuulla :( Ei varmaan todellakaan ole ollut helppo päätös... Mutta olet kyllä aivan oikeassa siinä, että oman terveyden täytyy olla ykkössijalla!

Itsellänikin on astma, joka tosin on suhteellisen lievä ja sisäsyntyinen eli minulla eivät hengenahdistusta aiheuta kissat tai niiden allergeenit, lähinnä saan astmakohtauksia nykyisestä liian pölyäväisestä kissanhiekasta ja uuden paremman merkin etsiminen onkin juuri työn alla...

Voimia ja jaksamisia!

luolaleijona kirjoitti...

Voi ei. Luin vasta nyt tämän kirjoituksen, tuli kamalan paha mieli sinun puolestasi ja sen vuoksi kuinka hankalan tilanteen joudut kokemaan. Tsemppiä ja jaksamisia sinulle, ei tuohon tosiaan kukaan muu voi mitään tulla sanomaan ulkopuolelta.

Henni kirjoitti...

Voi kurjuus :(( Mullakin tuli ihan kyyneleet silmiin, tosi surullinen olo on puolestasi :(
Kovasti jaksamisia, ei varmasti ollut helppo päätös.

Merja kirjoitti...

Tämä oli kyllä erittäin surullinen uutinen :( Tuo on varmasti aivan äärettömän raskasta... Tsemppiä!

Tiikerikissat kirjoitti...

Voi miten kamalaa! En voi edes kuvitella miltä toi tuntuu, kun joutuu antamaan rakkaat ystävät pois oman terveyden takia... Varmaan tosi rankka tilanne. Tsempit ja osanotot Tiikerikissojen porukalta.

Maarit ja kisut kirjoitti...

Jaksamista!!! <3

AVA kirjoitti...

Jaksamista sinulle.

Hankala ja inhottava tilanne, ei voi muuta sanoa. Toivottavasti oma olosi paranee ja toivottavasti kissat sopeutuvat elämänmuutoksiin. Ikävä on varmasti kova puolin ja toisin, mutta ratkaisu lienee kaikille oikea näin.