CLICK HERE FOR THOUSANDS OF FREE BLOGGER TEMPLATES »

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Rakas 5 vuotta!

Peheen pienin kissa, hassu Mörri, täyttää tänään jo 5 vuotta! Moni teistä tietääkin että Mörrin taustat ovat hiukan hämärät, joten tarkka ikä ei ole selvillä.

Mörri on nauttinut päivästään kuvitteellisten lintupaistien muodossa, joita hän katseellaan on parvekkeelta saalistanut. Muuten päivä on sujunut oikein leppoisissa merkeissä.

Ystävät ovat olleet kuvitteellisissa lintupartyissa mukana ja nauttineet olostaan myös.

Oikein paljon onnea rakkauskissani, jonka pieneen ulkokuoreen on haudattu uskomattoman suuri sydän! Minun tuskin omistajana tarvitsee sen enempää sanoa mitään. Olen hyvin onnellinen että Mörri teki päätöksen jäädä kotiin kun palvelusväki jakoi lusikat ja muuttui kamarineidoksi.

lauantai 25. syyskuuta 2010

"Onko sulla nälkä?"

Zooplussan pakettipäivä on ehdottomasti kuukauden parhaita päiviä. Nykyisin kaikki ruoat on tulleet erittäin hyvin pakattuina ja kaikki on toiminut moitteettomasti.

Ajattelinkin pitkästä aikaa raportoida meidän ruokailusta.


Pakettipäivinä keittiössä käy hirvittävä suhina ja apulaisia kyllä riittää. Tosin Itse ruoka ei poikien mielestä ole niin mielenkiintoista, mutta entäpäs pahvit+ täyttömuovit+ sidontanarut=Bileet!


Muutamia uusia ruokia olen myös ottanut kokeiluun. Voin kyllä rehellisesti todeta ja olla hyvin onnellinen siitä että minulla on kolme kissaa jotka mukisematta syö mitä nenän eteen laitetaan *Koputtaa puuta*. Pojat on tottuneet siihen, että mitään ei tule tilalle ja jos ei kelpaa niin saa olla nälissään seuraavaan ruokailuun saakka.

Miamor on meillä edelleen perus- märkäruoka ja lihaa annan silloin tällöin. Yritin menneellä viikolla antaa joka päivä pienen annoksen lihaa, vaan samantien oli ilmeisesti Gastonin maha kuralla ja nyt matot odottavat pesua. Siihen loppui taas meidän kokeilut... Kaiken lisäksi Gaston rakastaa lihaa ja luiden kaluamista, mutta kuitenkin terveys ajaa nyt tämän himon edelle enkä ole ainakaan vielä löytänyt ratkaisua tähän ongelmaan.



Meillä on ihan opeteltu syömään myös patee- mössöjä ja hyvin on nekin menneet kaupaksi. Tuo Cosma Thai on meillä nyt ensimmäistä kertaa kokeilussa, mutta ainakin muut Cosmat on kelvanneet hyvin.



Vihdoin tilasin kauan haaveilemani aktivointilaudan. Meillä pienempi, Royal Caninin labyrintti on ollut, mutta se on käynyt jo liian tutuksi ja helpoksi. Mici on kehittänyt jopa taktiikan millä niitä niddusia saa kaivettua nopeaan tahtiin.


Kesälomalla kävin moikkaamassa Mamman Mussukoita ja heillä oli tällainen aktivointilauta ja päätin jo silloin että sellaisen meille voisi hommata. Nyt se on sitten lattialla, testattu hyväksi!
Mici joutui käyttämään hyvin päätään ja sellainen aivojumppa sopii tuolle mahan nuoleskelijalle oikein hyvin.

Voitte uskoa että Gastonia ei kiinnostanut pätkän vertaa koko vekotin! Pahvilaatikot oli jälleen pop, viis siitä mitä muualla tapahtuu.


Hienointa oli huomata, että Mörri oli myös todella innoissaan tästä laudasta! Hänellähän on näppärät tassut joita Mörri on oppinut hyvin käyttämään ihan normaali arkena... Niin siis muuhunkin kuin kävelemiseen.


"Mitä ihanaa täällä on?"


"Tämä tässä on minun"

tiistai 21. syyskuuta 2010

Syksyn keskellä

On aika taas vierähtänyt turhan nopeasti! Täällä kaikki on pyörinyt aivan ennallaan eikä mitään uutta ole Komppanian rintamalla tapahtunut.

Kaikki kolme ovat käyneet 1,5kk sisällä rokotuksissa ja mitään ongelmia ei edes siellä ilmennyt... Tosin se ei kyllä haitannut ja sanoinkin eläinlääkärille, että "toivottavasti näemme seuraavan kerran vuoden päästä".


Sain tänään Poh-Kissin näyttelyiden vahvarit (Seinäjoki) ja olin todella yllättynyt, sillä sunnuntaina meillä olisi tuomarina Gastonin isoisän (Willy Wonkan) kasvattaja, Lene Glem Coogan's kissalasta Tanskasta! Odotan todella mielenkiinnolla mitä hän on Gastonista mieltä.

Tosin... Olen ollut odottavalla kannalla Mr. G:n suhteen. Hänen painonsa on nyt jumittunut täysin ja turkki on pysynyt edelleen kesäisen lyhyenä. Olin toiveikkaalla kannalla, että saisimme esitellä lokakuun alussa edes hiukan pidempää turkkia näyttelyssä, vaan näyttää haaveeksi jäävän. Eli sertejä ja menestystä tuskin on tiedossa muiden upeiden, puolipitkäkarvaisten urosten joukosta, mutta sehän ei meidän tahtia hiljennä.