CLICK HERE FOR THOUSANDS OF FREE BLOGGER TEMPLATES »

tiistai 23. helmikuuta 2010

Joko tämä tästä?

Saa nähdä saanko vihdoin huokaista helpotuksesta?

Kuten edellisessä postauksessa ihmettelin Mörrin "sekoamista" Primperanin antamisen jälkeen... se ei sitten ollut vitsi! Tilanne meni vain hurjemmaksi. Mörri haahuili, huuti, makoili selällään, yritti kaivaa sohvaan kuopan, peruutteli sekä ihmetteli takajalkansa syvintä olemusta.
Kyllähän se nyt hiukan huvittaa, mutta paniikki meille iski. Päivystävää ei saatu kiinni, joten laitoin nykyiselle luotto eläinlääkärillemme Pentti Tapiolle tekstiviestin. Meni jonkun aikaa ja hän soitti, sunnuntaina, eikä edes ollut päivystävä.

Hän kertoi että jotkut eläimet, useammin kissat oireilevat lääkkeeseen näin. Eli se menee päähän! Tilanne oli kuitenkin ihan vaaraton, eli oireet menivät lopulta ohi, kuten mukana meni myös itse oksennustauti!

Mörri laihtui taudin aikana, nyt puntari näytti vaivaiset 4,7kg eli laskua n. 400g.


Gaston on saanut ruokahat takaisin ja on ollut terveenä perjantaista saakka :) Valtavia annoksia on ipana vedellyt ruokaa, mutta edelleen on paino n. 300g alakanttiin kuin lähtötilanteessa. Toivotaan, että paino tulisi nyt hurinalla takaisin ja saisi aloittaa merkkejä noususuhdanteesta ihan muutenkin.


Mici koki taudin kaikista kovimpana. Eilen illalla menimme käymään eläinlääkärissä, koska oksennus oli jo punertavaa.
Pentti tutki Micin ja antoi pistoksen joka estää huonoa oloa. Hän antoi myös mukaan kolme piikkiä ja näytti kuinka pistäminen tapahtuu. Tarkoituksena oli, että annan piikin niskanahan alle kolmena seuraavana iltana. Siinä piikkikammoista puhallutti hetken.

Mici oli eilen todella uupunut, mutta edelleen ruokahalua oli. Eli syömisestä ei tingitty missään vaiheessa.
Tänään Mici ei ole enää oksentanutt ja koska eläinlääkäri pyysi ilmoittamaan kuinka meillä menee (mahtavaa!) soitin illalla ja kysyin annanko piikin... "Anna vaan tänään, mutta älä enää huomenna". Silloin iski pieni paniikki...
Mutta ah, kiitos ihanan avokin, joka nappasi piikin kädestäni ja tuikkasi sen Micin niskaan valoakin nopeammin :D Hurrrrja!

Micillä on paino tippunut myös 400g tämän päivän punnituksen mukaan.

Toivotaan, että tämä talous alkaisi vihdoin tervehtymään ja Gaston olisi ennen 7 päivän näyttelyä täysin kunnossa.

5 kommenttia:

aliisa kirjoitti...

Ompa mukava kuulla että menee paremmin :)

En tiedä olisko mulla (tai edes avokilla) onnistunu minkäänlainen piikittely :S

luolaleijona kirjoitti...

Aika hurja reaktio. Jos se tapahtuu lähinnä vain kissoilla niin siitä ei varmaan lue lääkepaketissakaan mitään, ei ihme että säikähdit.

On ne miehet joskus ihania ;) Omastakin on noussut pelkästään hyviä piirteitä esiin kun karvalapset on sairastelleet <3

Teidän tilanne kuulostaa menevän jo paljon parempaan suuntaan. Paljon energiaa ja massaa takaisin vain teidän pojille nyt!

Satu kirjoitti...

Itse asiassa minä annan kissalle tuhat kertaa mieluummin lääkettä piikin avulla kuin vaikka suuhun '
;-) Kissoilla on niin paksu nahka, että ne eivät pistosta yleensä edes huomaa, ja kuka tahansa oppii nahkaan pistämisen. Mahtava avokki sinulla! Hyvä että paranemista on tapahtunut, nopeasti ne yleensä toipuvat sitten kun alkavat toipua!

Pirjo kirjoitti...

Kurjaa, että noin pitkään meni parannellessa. Piikit? No, jos olisi pakko, niin ehkä, mutta...?

Lendi kirjoitti...

Kyllä se piikitys olisi mennyt jos olisi ollut pakko :) Kuitenkin oli Micille selkeästi ainut apu vaivaan, niin mitäpä sitä ei rakkaiden eteen tekisi :D

Primperan on tosiaan ihmisille tarkoitettu lääke pahoinvointiin, joten siinä oli vain kuvauksia ihmisille tulleista oireista. Siinä oli muistaakseni sekavuus tms. ja osasin sitten yhdistää että varmaan siitä on kyse. Mutta epäselvää oli mikä sen vaikutus kissaan on.
Tilanne oli kyllä aika yllättävä!