Kolmen Komppania

Sinä ja minä.. Enää hetki...

2011-02-17T20:49:00.009+02:00

Viime postauksessa jo kerroin että Gastonin kanssa oli ilmennyt hiukan ongelmia jonkun aikaa sen jälkeen kun isot pojat olivat lähteneet uusiin perheisiin. Gastonista ei ollutkaan enää kivaa olla mamman kanssa kaksin, vaan hän oli tullut siihen tulokseen, että kaikki täällä oli häntä varten, ei mitään muuta. Kaikki ulkopuoliset olivat uhka hänen reviirillään eikä kuitenkaan aina kaksinkaan ollut kivaa.

Mr. G:n käytös muuttui entistä omistavammaksi ja näen joka päivä kuinka hän kärsii puhdasta yksinäisyyttä ollessaan yksin oman lajinsa edustajana. Minähän en voi muuttua kissaksi, vaikka kuinka yritin, ei viikset eikä korvat alkaneet kasvamaan.

Joulukuun lopulla olin saanut puhelun Tamperelaiselta nuorelta parilta jotka etsivät toista kissaa oman kotikissan, Siriuksen, kaveriksi. Heidän kissansa potee myös samoja oireita: Yksinäisyyttä, omistushalua ja toki sitä pientä "kivaa" kiusantekoa.

Kaivoin heidän yhteystiedot laukusta, aloimme kirjoittelemaan sähköposteja ja lopulta, kuukausi sitten, kysyin tahtovatko he kokeilla Gastonia koeajalla.

He olivat toki tyytyväisiä asiaan ja sovimme että vien Gastonin 19.2.2011 heille Tamperelle.

Olen siis viimeisen kuukauden tehnyt puhdasta luovutustyötä ja yrittänyt nauttia yhteisistä, viimeisistä hetkistämme yhdessä.

Mitä voinkaan enää kirjoittaa... Kiitos kaikille niille jotka on antaneet minulle tukea, tilaa surra ja itkeä kun on siltä tuntunut. Kiitos niille ihanille kissaihmisille jotka on ratkasuni ymmärtäneet. Itsekkyys ei kuulu paheisiini, eli en enää kyennyt katsomaan kissaa joka ikävöi painikavereita.

Iso kiitos mahtavalle kasvattajalle Pirjolle, jolta unelmien täyttymyksen sain elämääni.

Jos jos ja jos... JOS minulla olisi ollut isompi asunto, niin olisin varmasti voinut Gastonin ja toisen pojista pitää. Astmani on pysynyt nyt suht kurissa, välillä viikonloput on olo ollut hiukan tukala, mutta muuten olen pärjännyt. Voisin rääkätä itseäni tällä jossittelulla, mutta kannattaako se?

Tässä viimeisin kuva meistä viime viikolta. Olin hiukan kipeänä, eikä tarvinnut yksin sairastaa.

Tarkoitus oli kerätä Gastonista myös ihania kuvia tältä koko ajalta, vaan ruutua ei enää kyyneleiden takaa näkynyt... Joten jätetään myöhemmäksi.

Miten äkäpussi kesytetään?

2011-01-10T22:11:00.007+02:00

Gaston on nyt joutunut toteamaan aika rankan asian: Hän on TODELLAKIN mamman kanssa kaksin.

Olen yrittänyt järjestää aktiviteetteja: lelun heittelyä, parvekkeella oloa, uusittu paikka eteisen kaapin päällä ja muutenkin mukana olemista etenkin kun olemme kaksin.

No mutta Gaston ei todellakaan ole ollut samaa mieltä että aktiviteetti olisi ollut kivaa tai viihdyttävää. Kyytiä sai emännän ja hänen parhaan ystävän kuva vuodelta kivi.

Reijityspalvelun jälkeen kuva hukutettiin.

Ja tällä hetkellä epäilen kuvan olevan sohvan alla entistä huonommassa kunnossa.

Kiukuttelun lisäksi Gaston on aloittanut huutamisen. Eli huomaan hänen selvästi kaipaavan painikavereita koska hänellä on aina ollut lajitovereita ympärillään. Tämä rääkyminen on alkanut vasta sen jälkeen kun hän tuli hoidosta kotiin.

Onko itsekästä pitää hänet itsellään, rakastaa ja huolehtia, vaikka selvästi hän kaipaa enemmän vilinää ja hälinää ympärille? Kuitenkaan kun en voi hänelle kaveria ottaa. Huoh... kaikkea tämä tilanne onkin laittanut minut miettimään. Ensin todella kovalle ottanut luopumisprojekti Micin ja Mörrin suhteen ja nyt näen kotona pelkkää tyytymättömyyttä vaikka kuinka yritän.

Onko rakkautta ilmassa?

2011-01-06T10:22:00.005+02:00

Gaston on edelleen kotona ja minun oloni on pysynyt nyt tasaisen hyvänä. Makuuhuone on sulkeutunut kokonaan pois Gastonin käytöstä ja pyrin pitämään sen mahdollisimman karvavapaana. Ja nyt se onkin mahdollista kun kissoja ei ole kuin yksi ja sain vihdoin kotiin tilaamani sohvan, jossa on myös Gastonin hyvä köllötellä.

Uuden vuoden Mr. G oli hoidossa Kotipesässä. Se on siis Kokkolassa paikka, jossa on kodittomia eläimiä sekä hoitopaikat koirille ja kissoille. Itse olen käynyt siellä aikoinaan vapaaehtoisena, mutta nykyisin systeemi on muuttunut erittäin paljon positiiviseen suuntaan. Olin todella iloinen kuullessani että paikalla on hoitajia klo. 7.00-21.00, eli eläimet on yksin vain öisin.

Hain Gastonin pois peräti 6 hoitopäivän jälkeen. Gaston meni aivan sekaisin kun mamma astui huoneeseen. Hän pyöri, hyöri, maukui ja puski kylkeni puhki. Hoitaja, joka tuli kanssani huoneeseen, sanoi että ei ole koskaan nähnyt kissan menevän noin sekaisin kun omistaja tulee hakemaan sitä kotiin. Gaston antoi tämän naisen vasta silloin ensimmäistä kertaa silittää itseään.

Myös ruokailut oli olleet hiukan sitä sun tätä, eli ruoka ei ollut oikein maistunut koko aikana ja kukaan hoitajista ei ollut saanut oikein minkäänlaista kontaktia Gastoniin. Olen aina tiennyt, että olen Gastonille kaikki kaikessa, mutta en tiennyt hänen kiintymyksen olevan näin lujaa.

Mamman poika.. Saa taas nauttia kotona olemisesta, vain sinä ja minä.

Poikien kuulumiset

2010-12-22T19:48:00.008+02:00

Nyt on tilanteet rauhoittuneet jo sen verran, että uskallan tännekin raottaa verhoja.

Mörri muutti viime viikon lauantaina työkaverilleni, noin 40km päähän minun luonta. Oli alusta saakka selvää, että Pönnille muutos tulisi olemaan kaikista oudoin ja vaikein, sillä ikääkin on jo yli 5 vuotta.

Kun veimme Mörrin, hän hoksasi heti mistä oli kysymys. Mörri ei suostunut tulemaan ulos kopastaan ja hän ilmoitti kuuluvalla äänellä että maailma oli täynnä silkkaa vääryyttä.

Lopulta nostin Mörrin pois ja hän kävi katselemassa uutta, huomattavasti suurempaa, reviiriään ja meni huutaen mököttämään sängyn alle. Nostin Mörrin kiipeilytelineen koloon (jonka toin kotoa hänelle) ja sinne hän jäi kirjaimellisesti suupielet alaspäin.

Mörrin kuulumisia olen saanut kuulla nyt pitkin viikkoa. Toisena yönä Mörri oli päättänyt haluta kotiin ja oli pissannut heidän sohvan sekä kakannut pojan intti kassiin... Kiva kiva... Yhden päivän Mörri oli ollut totaalisen syömättä ja juomatta, jolloin oli ollut kaikilla kova hätä mikä Mörriä vaivaa.

Kuitenkin asiat on alkaneet sujumaan parempaan ja Mörri on nyt nukkunut yöt kodinhoitohuoneessa/ pesuhuoneessa. Pissimiset on meneet ihan oikeaan osoitteeseen ja ruokakin on maistunut ihan kunnolla pienen paaston jälkeen.

Mici puolestaan muutti ystäväni luokse, myöskin noin 40km päähän kotoa. Micillähän on siellä kaverina 15 vuotias Onni-herra, jossa oli ihmettelyä kerrakseen.

Mici otti tilan kivasti haltuun ja he olivat Onnin kanssa heti nenätysten olohuoneessa. Minun ollessa paikalla ei mitään suurempia sähinöitä ollut (toki nyt on välillä sähähdelty) ja Mici nautti kun sai viipotella menemään pitkin asuntoa, ylä- ja alakertaa.

Micille siellä on suunniteltu jos ja mitä ihania tasoja ym. pitkin seiniä ja suunnilleen myös kattoon. Mici ei ollut minulle se huolenaihe, sillä tiesin hänen sopeutuvan paljon helpommin mitä Mörrin (tai Gastonin). Mici on kuitenkin aika helppo tyyppi ja tyytyy muutenkin elämässä vähään, eikä osaa vaatia ihmisiltä mitään. Uskon että elämä siellä pääsee ajallaan tasapainoon ja varmasti voitte lukea kuulumisia (ainakin kuvia) jatkossakin myös näistä osoitteista:

http://pujoliivi.blogspot.com/

http://pihallataas.blogspot.com/

Gaston on edelleen kotona. Sopivaa kotia ei ole oikein löytynyt ja toisekseen minun astma on ollut paremmassa kunnossa kahden kissan ja suursiivouksen myötä. Eli katsotaan nyt ihan rauhassa kuinka asiat sujuvat, sillä ei ole mahdottomuus että Gaston jäisi kotiin.

Herra ei ollut mitenkään innokas jouluposeraaja ja haistatti pitkät minun tekemälle joulukuvaus paikalle. Mutta siitäkin huolimatta toivotamme kaikille erittäin rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2011!

Elämä sekaisin...

2010-12-14T19:29:00.003+02:00

Syy blogin hiljaisuuteen nyt ja koko syksynä on ollut hyvin selkeä: huoletm joita olen pyrkinyt välttämään ja työntämään syrjään. Nyt en enää voi.

Minun kesäloman jälkeen, kun tulimme takaisin reissusta olen saanut kärsiä hengenahdistuksesta. Minullahan on todettu astma n. 20 vuotta sitten ja olen aina ollut allerginen eläimille. Kuitenkin tämän syksyn ja talven ahdistukset eivät ole oikein kunnolla laantuneet missään vaiheessa. Paitsi kun en ole kotona nuohoamassa kissojen kanssa...

Elämä ei aina kohtele ihmistä oikein, mutta joudun toteamaan että olen ollut nyt hyvin väsynyt tähän lääkkeiden ottoon, joka toki rassaa sekä väsyttää myös kehoani. Varmasti yksi (max 2) kissaa ja yli 100m2 tila olisi aivan ok, mutta nyt on kyseessä 54m2 kaksio ja kolme kissaa.

Luulin että kaikki menee ajallaan ohi, on mennyt ennenkin, mutta ei. Olen miettinyt pääni puhki koko syksyn ja tiedän että minulla ei ole enää vaihtoehtoja.

Mici muuttaa perjantaina kokeeksi eläinrakkaan pariskunnan ja 15- vuotiaan Onni-koiran seuraksi. Pariskunnan nainen on ystäväni ja entinen luokkakaverini, joten saan olla erittäin hyvillä mielin asiasta. Sovimme jo, että Micille on aina hoitopaikka minun luona tarjolla jos vain kaikki menee hyvin.

Tiedän että siellä Mici saa kaipaamaansa huomiota enemmän (nassutus on edelleen jatkunut, lääkkeet, öljyt, ruokavalio ei auta) eli mitä luultavimmin nassuttaminen on johtunut stressistä (liian ahdasta, Mörrin jahtaamiset ym.).

Hienointa on myös se, että tiedän heidän antavan Micille ja Onnille aikaa tutustua ja toki Micille myös aikaa sopeutua.

Mörri puolestaan... Jos Mörri ei muuta työkaverini perheen luokse, niin hän muuttaa Tampereelle.

Työkaverillani olisi tarjota omakotitalo ja hän olisi siellä ainoana kissana. Saisi varmasti paljon rapsutuksia ja huomiota. Kyseessä on siis pariskunta, joilla on intissä oleva poika. Eli oikein rauhallinen koti olisi tiedossa.

Toinen vaihtoehto on, että vien Mörrin Tampereelle jossa häntä odottaa kovasti nainen ja kaksi leopardigekkoa. Mörri olisi ainut kissa myös siellä ja varmasti saisi paljon tarvitsemaansa rakkautta.

Gastonin tilanne on vielä auki. Siitä joudun käymään toki keskustelun kasvattajan kanssa, jota en ole vielä yksinkertaisesti kyennyt tekemään.

Se on selvää, että Gaston tarvitsee kodin, jossa hänellä on myös kaveri ja tulevan omistajan pitää jaksaa myös hoitaa herran ulkonäköäkin. Jos tiedätte jonkun, niin postia saa laittaa (otsikko: Gaston): maine.coon1@luukku.com

Entäpä minä sitten? Minä joudun sopeutumaan nyt elämään ilman lemmikkejä ja muutan pienempään asuntoon. Vaikeaa? Kyllä! Outoa? Kyllä! Surullista? Erittäin! Ikävä? KOVA!

Ensimmäistä kertaa elämässä joudun asettamaan itseni kaikkien muiden edelle ja se tuntuu itsekkäältä sekä väärältä. Kuitenkin tiedän, että se on oikein meitä kaikkia kohtaan.

Olen siis elänyt astman ja allergian kanssa yli 20 vuotta joten toivon että kukaan ei ala neuvomaan tai kehottamaan kokeilemaan jos vaikka mitä nappeja. Tämä on tarpeeksi vaikeaa ilman sitäkin ja kuitenkaan en halua sairastua enää yhtään pahemmin.

Yläilmoissa

2010-10-30T12:34:00.008+03:00

Meillähän on paljon erilaisia kieltoja tässä taloudessa: Kukat, sälekaihtimet, verhot, johdot, jalkalamput, varpaat jne. Yksi ankarimmista kielloista on kuitenkin ollut keittiön työtasot turvallisuuden sekä karvavaaran vuoksi.

Eräänä syksyisenä päivänä kuitenkin jouduin toteamaan, että kissat voivat kiertää näitä kodin lakeja. Kun menin keittiöön, Mici törötti tyytyväisenä yläkaapien päällä.

Kun hain kameran, oli Gaston ymmärtänyt toverinsa älynväläyksen ja istua napotti kielletyllä alueella. Gastonhan ymmärsi vasta n. kuukausi sitten että hän osaa ja voi ylipäänsä hypätä keittiön tasolle...

Mici taituroi näppärästi alas ja oli erittäin ylpeä moisista saavutuksistaan ja ilmaisi intoaan juoksemalla seuraavat viisi minuuttia pitkin asuntoa.

Mitä isot edellä sitä pienet perässä! Eipä mennyt kuin hetki, niin pakko oli Mr. G:n mennä perässä ja nähdä keittiö uusin silmin.

Tosin se alastulo oli hiukan haastavaa ja kesti hetken ennen kuin hän uskaltautui sieltä hypätä alas.

Nykyisin pojat menevät kauhealla kiireellä ylös kaappien päälle, koska tietävät että se itse taso on "the" kielletty alue. Että porsaanreikiä löytyy ilman lakimiehen apua...

Pikku Premier

2010-10-05T20:40:00.006+03:00

Moni tietääkin jo, että Seinäjoen näyttelyt (2-3.10) oli meille valmistumisen viikonloppu. Gaston valmistuikin kivasti kolmessa peräkkäisessä näyttelyssä, ellei sitä yhtä diskaus- mokaa lasketa...

Lauantaina meillä oli ensimmäistä kertaa suomalainen tuomari, Marjatta Koskenkangas. Oli alusta asti selvää, että Gaston ei tule pärjäämään VP:ssä, sillä turkki oli lyhyenä ja muutenkin Kassun kehitys on aivan kesken jos vertaa jo aikuisiän saavuttaneita köllyköitä. Eli sertit oli meillä tavoitteena molemmille päiville, ei muuta.

Arvostelusetelistä sai kerrankin selvää, eikä tarvinnut yhtään arvailla mitä siinä mahtaa lukea. Tyyppi: nuorehko kastraatti, keskenkasvuinen, upea vartalon pituus. Pää: suorahko profiili, hyvä otsa, vahva leuka, hyvä kuono. Korvat: ex koko ja paikka, hieman pyöreäkärkiset, mutta upeat tupsut. Turkki: ex laatu ja näyttelykunto (mamma oli ylpeä itsestään), turkin vaihto menossa. Yleisvaikutelma: ex wonne. Mistä en mitään tässä kertonut, luki vain ex.

Eli arvostelut oli hyvät ja saimme sertin.

Saanko esitellä: Korpicoon's Jalmari, Gastonin täysiverinen veli, mutta eri pentueesta. Herra oli ensimmäisessä näyttelyssään ja iso kun mikä!

Ja saanko jälleen esitellä: Jalmarin ja Gastonin veli, Korpicoon's Jethro. Hänellä olikin kokemusta jo muutamista näyttelyistä.

Sunnuntai olikin meille todella jännittävä päivä. Olimme ensimmäistä kertaa molempina päivinä paikalla ja tuomarina oli siis Lene Glem, Gastonin isoisän kasvattaja Tanskasta.

Lenen ensimmäiset sanat olivat "and a boy, oh i love boys!". Hänen antamaansa arvostelua pidän todella korkealla, sillä hänellä on pitkän linjan kokemus coonien kasvattamisesta ja hänen intohimonsa kissoihin näkyi niin yksittäisarvosteluissa kuin paneelissakin. Hän selvästi pitää "vanhanajan" cooneista ja se on mielestäni hienoa.

Setelissä seisoo suomennettuna:

Tyyppi: hyvin nuori uros, harmooninen, ex ulkomuoto. Pää: ex muoto, hyvä profiili, ex posket. Silmät: ex muoto ja katse. Korvat: ex koko ja hyvin sijoittuneet. Turkki: ex laatu ja ex jotain. Häntä: ex. Kunto: Super kunnossa. Yleisvaikutelma: Erittäin kiireinen poika *sydän*.

Lene kävi kaikki kissat todella huolella läpi ja hän käytti aikaa arvostelun antamiseen. Siinä ei ollut liukuhihnan kanssa mitään tekemistä ja nostan siitä hattua.

Kerroin Lenelle arvostelun loputtua että Gaston on hänen kissalan sukulainen. Lene totesi siihen että ilmankos hän pitää pojasta niin paljon ja ulkonäkö miellyttää todella paljon hänen silmää.

Eli Gaston valmistui Premieriksi!

Rakas 5 vuotta!

2010-09-29T19:56:00.007+03:00

Peheen pienin kissa, hassu Mörri, täyttää tänään jo 5 vuotta! Moni teistä tietääkin että Mörrin taustat ovat hiukan hämärät, joten tarkka ikä ei ole selvillä.

Mörri on nauttinut päivästään kuvitteellisten lintupaistien muodossa, joita hän katseellaan on parvekkeelta saalistanut. Muuten päivä on sujunut oikein leppoisissa merkeissä.

Ystävät ovat olleet kuvitteellisissa lintupartyissa mukana ja nauttineet olostaan myös.

Oikein paljon onnea rakkauskissani, jonka pieneen ulkokuoreen on haudattu uskomattoman suuri sydän! Minun tuskin omistajana tarvitsee sen enempää sanoa mitään. Olen hyvin onnellinen että Mörri teki päätöksen jäädä kotiin kun palvelusväki jakoi lusikat ja muuttui kamarineidoksi.

"Onko sulla nälkä?"

2010-09-25T14:57:00.014+03:00

Zooplussan pakettipäivä on ehdottomasti kuukauden parhaita päiviä. Nykyisin kaikki ruoat on tulleet erittäin hyvin pakattuina ja kaikki on toiminut moitteettomasti.

Ajattelinkin pitkästä aikaa raportoida meidän ruokailusta.

Pakettipäivinä keittiössä käy hirvittävä suhina ja apulaisia kyllä riittää. Tosin Itse ruoka ei poikien mielestä ole niin mielenkiintoista, mutta entäpäs pahvit+ täyttömuovit+ sidontanarut=Bileet!

Muutamia uusia ruokia olen myös ottanut kokeiluun. Voin kyllä rehellisesti todeta ja olla hyvin onnellinen siitä että minulla on kolme kissaa jotka mukisematta syö mitä nenän eteen laitetaan *Koputtaa puuta*. Pojat on tottuneet siihen, että mitään ei tule tilalle ja jos ei kelpaa niin saa olla nälissään seuraavaan ruokailuun saakka.

Miamor on meillä edelleen perus- märkäruoka ja lihaa annan silloin tällöin. Yritin menneellä viikolla antaa joka päivä pienen annoksen lihaa, vaan samantien oli ilmeisesti Gastonin maha kuralla ja nyt matot odottavat pesua. Siihen loppui taas meidän kokeilut... Kaiken lisäksi Gaston rakastaa lihaa ja luiden kaluamista, mutta kuitenkin terveys ajaa nyt tämän himon edelle enkä ole ainakaan vielä löytänyt ratkaisua tähän ongelmaan.

Animonda Ocean 12x80g

Miamor Fine Fillets 8x100g

Meillä on ihan opeteltu syömään myös patee- mössöjä ja hyvin on nekin menneet kaupaksi. Tuo Cosma Thai on meillä nyt ensimmäistä kertaa kokeilussa, mutta ainakin muut Cosmat on kelvanneet hyvin.

Animonda Carny Exotic 6x85g

Animonda Carny Mixed Magapack 12x200g

Cosma Thai In Jelly 6x85g

Vihdoin tilasin kauan haaveilemani aktivointilaudan. Meillä pienempi, Royal Caninin labyrintti on ollut, mutta se on käynyt jo liian tutuksi ja helpoksi. Mici on kehittänyt jopa taktiikan millä niitä niddusia saa kaivettua nopeaan tahtiin.

Kesälomalla kävin moikkaamassa Mamman Mussukoita ja heillä oli tällainen aktivointilauta ja päätin jo silloin että sellaisen meille voisi hommata. Nyt se on sitten lattialla, testattu hyväksi!

Mici joutui käyttämään hyvin päätään ja sellainen aivojumppa sopii tuolle mahan nuoleskelijalle oikein hyvin.

Voitte uskoa että Gastonia ei kiinnostanut pätkän vertaa koko vekotin! Pahvilaatikot oli jälleen pop, viis siitä mitä muualla tapahtuu.

Hienointa oli huomata, että Mörri oli myös todella innoissaan tästä laudasta! Hänellähän on näppärät tassut joita Mörri on oppinut hyvin käyttämään ihan normaali arkena... Niin siis muuhunkin kuin kävelemiseen.

"Mitä ihanaa täällä on?"

"Tämä tässä on minun"

Syksyn keskellä

2010-09-21T18:29:00.003+03:00

On aika taas vierähtänyt turhan nopeasti! Täällä kaikki on pyörinyt aivan ennallaan eikä mitään uutta ole Komppanian rintamalla tapahtunut.

Kaikki kolme ovat käyneet 1,5kk sisällä rokotuksissa ja mitään ongelmia ei edes siellä ilmennyt... Tosin se ei kyllä haitannut ja sanoinkin eläinlääkärille, että "toivottavasti näemme seuraavan kerran vuoden päästä".

Sain tänään Poh-Kissin näyttelyiden vahvarit (Seinäjoki) ja olin todella yllättynyt, sillä sunnuntaina meillä olisi tuomarina Gastonin isoisän (Willy Wonkan) kasvattaja, Lene Glem Coogan's kissalasta Tanskasta! Odotan todella mielenkiinnolla mitä hän on Gastonista mieltä.

Tosin... Olen ollut odottavalla kannalla Mr. G:n suhteen. Hänen painonsa on nyt jumittunut täysin ja turkki on pysynyt edelleen kesäisen lyhyenä. Olin toiveikkaalla kannalla, että saisimme esitellä lokakuun alussa edes hiukan pidempää turkkia näyttelyssä, vaan näyttää haaveeksi jäävän. Eli sertejä ja menestystä tuskin on tiedossa muiden upeiden, puolipitkäkarvaisten urosten joukosta, mutta sehän ei meidän tahtia hiljennä.

Lomalla

2010-08-27T10:27:00.007+03:00

Koko kolmikko on joutunut Kamarineidon loman vuoksi muuttamaan 3,5 viikoksi aivan toiselle puolelle Suomea. Automatka tapahtui, päivästä huolimatta, 13.8 perjantaina. Matka tosin pysähtyi jo 5km jälkeen kun Mici päätti että hänen suolistonsa ei kestä pidätystä ja sain siivota pienen, haisevan kasan bussipysäkillä. Toinen pysähdys tapahtui myös kun Micille kävi pissahätä aivan liian suureksi...

Matka meni muuten kivasti ja perille pääsimme myöhään illalla. Mörri on todella rauhallinen matkustaja ja tykkää katsella maisemia boxin raoista. Turvallisuus syistä jokaisella pojalla on oma boxi ja itseasiassa Micin kanssa ei ketään voi laittaa samaan koppaan, Gaston valtaa koollaan oman kopin, joten ei siinä vaihtoehtoja jää.

Mörri on ottanut loman todella rennosti. Olen huomannut Mörrissä suuria eroja sen jälkeen kun jäin poikien kanssa yksin. Isäni on saanut nauttia Mörrin seurasta, sillä hän mielellään kellii hänen kainalossa kun minä en ole paikalla. Ja muutenkin Mörristä on tullut todella rohkea kissa!

Gaston on aina ollut rauhallinen matkustaja. Hän kellii mielellään boxissa selällään ja nukkuu puolet matkasta. Mr. G:n pidätyskyky on myös aivan omaa luokkaansa, sillä näyttelypäivinä hän on helposti yli 12h toimittamatta tarpeitaan ja kotiin tullessaan ei todellakaan ole kiire wc:n puolelle.

Gaston on suhtautunut hoitopaikkaan hienosti, kuten aina. Mitään ongelmia ei ole ollut, jos ei muutamia takkuja lasketa mitä hänelle oli ilmestynyt minun poissaollessa. Kun tulen muutamien päivien poissaoloni jälkeen takaisin, saan hirvittävän huutomyrskyn ja rakkautta herran osalta.

Gaston ei ole vieläkään alkanut kasvattelemaan talviturkkiaan, eli jännityksellä joudun odottamaan minkälaisessa kuosissa menemmä Seinäjoen näyttelyyn. Puunaamisen merkitys taitaa kasvaa entisestään.

Moni on myös nähnyt Gastonin nyt ensimmäistä kertaa mikä on ollut aivan mahtavaa. Kovin ihmeissään he ovat suhtautuneet Kassun ilvesmäiseen olemukseen ja jopa hiukan arkailleet hänen silittämistä.

Mici on tapansa mukaan rentoillut ja ollut innoissaan matkustelusta. Parhaillaan hän seuraa Espanjalaista aamusarjaa ja pelkään että hän oppii pian koko kielen. Miciä taitaa eniten harmittaa kun Zooplussan herkut on lähetetty kotiin, vaikka "Delivery address" oli jotain aivan muuta kuin kotiosoite... Täytyy yrittää lepyttää Micin pettymys Roomalaisten kissojen leluilla, sillä tuliaiset ovat aina kiehtoneet Miciä kovasti.

Operaatio raato

2010-08-08T14:45:00.018+03:00

Olen ollut jopa hieman huolissani Gastonin -ei niin kissamaisesta- käytöksestä. Herra on nimittäin ollut koko olemassa olon aikansa huomattavasti kömpelömpi ja hitaampi mitä kaksi isoveljeään on.

Rotukuvauksessa on myös kerrottu Maine coonien loistavasta saalistuskyvystä ja aloin jo epäilemään että mikä mutaatio minulle onkaan tullut. Nyt kesällä olen ilokseni saanut huomata Mr. G:n kunnostautuneen huomattavasti, sillä hänestä on tullut talon ehdoton raatolätkä. En edes tiedä missä kärpäslätkäni tällä hetkellä lepää enkä todellakaan enää sellaista tarvitse.

Gaston antaa tyylinäytteen siitä kuinka kärpästä ensin hämätään istumalla paikoillaan eikä olla lainkaan kiinnostuneita tulevasta saaliista.

Kun tuleva raato ei enää osaa pelätä on iskettävä nopeasti! Gastonilla on myös hämmästyttävä taito nostaa elävä kärpänen ikkunasta kahdella tassulla ja laittaa se huulien väliin suuhun. Sen jälkeen kärpästä on kiva kannella ympäriinsä kun se pörisee mukavasti suussa....

A'la carte ola Mr. Gaston! Siinä se nyt lepää eikä enää tästä tilastaan noussut.

Gaston sai lopulta seuraa kun niddus*- friikki Mici tuli katsomaan mitä oli tapahtunut.

Voitte uskoa että Gastonilla ei ollut enää suunsijaa raatoon, sillä mici ei voi vastustaa...

... Ei millään...

Ja lopulta raato katosi siis Micin vatsaan, lihaisana välipalana.

Gaston meni tässä vaiheessa parvekkeelle "ei voisi vähempää kiinnostaa".

Ja kun herran itsetunto oli kasvanut kohisten moisesta saaliista, alkoi hän uhkarohkeasti kytätä puissa sirkuttelevia tirppoja. Valitettavasti verkko esti teurastuksen.

Niddunen= kaikki pienet ötökät, kärpäset ja pörriäiset. Myös kuivaruoka tunnetaan nimellä nidduset.

Gaston 1 vuotta!

2010-07-12T20:26:00.006+03:00

Niin se aika on vain mennyt taas vuoden eteenpäin ja olen ollut onnellisessa asemassa saadessa todistaa mahtavan persoonan kasvamista.
(Ylin kuva täältä)

Minun Pikku G täyttää siis tänään vuoden ja olen myös siitä ollut onnellinen kun teini- ikä on alkanut väistymään kunnolla ja tilalle on tullut ihanan hellyydenkipeä pikku poika.

Traktori on viettänyt päivän hyvin pitkälti veljien kanssa, mutta suukkoja on sadellut pitkin päivää ja hellettä on riittänyt juhlapäivään. Parveke onkin kovassa käytössä, sillä siihen ei kuuma keskipäivän aurinko paista.

En voi muuta sanoa kuin toivottaa onnea tälle ihanuudelle joka vei minun sydämen täysin heti ensi rääkäisyllään. Paljon onnea myös Korpicoon's Ginille!

Komppanian paluu

2010-07-10T12:55:00.005+03:00

Vihdoin tämä tietokonenero sai kuvankäsittelyohjelman ladattua ja pystyn päivittelemään tänne tapahtuneita. Tosiaan palvelusväki on vähentynyt yhdellä ja vaihtunut tittelin Kamarineidoksi. Palvelun laatu ei toki ole kärsinyt tästä muutoksesta lainkaan.

Gaston on suhtautunut muutokseen todella hienosti. Hän on aina toki ollut aivan nössykkä ja pyörinyt jatkuvasti minun ympärillä. Toki tämä piirre on hiukan korostunut kun olemme jääneet nyt neljästään. Aamuisin saan todella rajuja rakkaudenosoituksia 6.7kg voimalla. Siinä kyllä herää vähemmästäkin ja ilman kellon soittoa.

Alunperin oli tarkoitus että Mörri muuttaa pois palvomansa ihmisen mukana. Hän olikin yhden yön poissa kotoa, mutta tuli heti seuraavana aamuna takaisin. Mörri oli esittänyt äänekkäitä vastalauseita kun oli jäämässä yksin. Mörri tuli sitten takaisin kotiin ja kun olin itse lähdössä töihin meni hän piiloon kiipeilytelineen koloon eikä suostunut tulemaan millään enää ulos. Eli hänen on ollut hyvä kotona.

Mici puolestaan jatkaa omalla normaalilla tyylillään. Häntä ei ole ainakaan näkyvästi häirinnyt muutokset, tosin vauhti on lisääntynyt. Nyt kun kotimme on hiukan askeettisessa muodossa on täällä ollut tilaa juosta ja telmiä.

Kävimmehän me tosiaan 4.7. pyörähtämässä Oulun rotukissanäyttelyssä. Teimme siis turhan reissun, sillä olin epähuomissa sekoittanut kategorian ja ryhmän ilmottautumisvaiheessa, joten Gaston diskattiin. No, tekevälle sattuu...

Epävirallisen arvostelun toki saimme "oikealta" tuomarilta ja siihen olin tyytyväinen: Hyvin kehittynyt, hyvä/iso luusto, isot silmät, hyvän pituinen häntä, tiheä turkki, "very sweet boy".

Meillä oli kuitenkin todella kiva päivä. Näimme paljon tuttuja ja oli kiva jälleen vaihtaa kuulumisia muiden kissaihmisten kanssa. Myös kasvattaja kävi turistina paikalla ja muitakin samasta kissalasta pennun hankkineita oli liikenteessä.

Gastonin kaunis sisko, Koripicoon's Gini valmistui hienosti Championiksi ja jää nyt ainakin hetkeksi näyttelytauolle. Onnittelut vielä kerran BigDaddyn poppoolle!

"Jaa, ei sieltä nyt sitten tullutkaan mustavalkoista kissaa?!"

Hiljaisuus

2010-06-22T18:57:00.003+03:00

Blogi joutuu nyt valitettavasti elämään pienen hiljaisuuskauden elämänmuutoksen myötä. Eli kun saan oman koneen ostettua, niin päivittelen sitten enemmän tietoa meistä ja tapahtuneista asioista. Oikein hauskaa kesän jatkoa kaikille... Nauttikaa!

Yhteinen viikonloppu

2010-06-14T18:37:00.003+03:00

Ensimmäistä kertaa vietin Gastonin kanssa tiiviin, yhteisen viikonlopun. Päätavoitteenahan oli sunnuntaina 13.6. pidetty Jämsän rotukissanäyttely. Kuitenkin ennen sinne menoa oli takana jo 450km asfalttia.

Kävimme minun kotipuolessa ja lauantaina Gaston "pääsi" talouteen jossa oli kolme koiraa sekä chinchilla. Olin aivan varma että sunnuntaina, näyttelyssä, minun käsivarsiani tulisi koristamaan komeat raatelujäljet, koska tiesin pikku kissan väsyvän reissussa. Vaan vielä mitä; Gaston suhtautui koirien kuningaskuntaan hyvin tyynesti ja otti paikallisen palvelusväen haltuunsa parilla keikistelyllä olohuoneen matolla. Koirat joutuivat olemaan puoli- iltaa makuuhuoneessa tai temmeltää ulkona.

Sunnuntainen näyttely oli minulle ensimmäinen jossa olin yksin Gastonin kanssa. Olin aika hermostunut ja jännitin todella paljon esiintymistä herran kanssa. Lisäksi kun tiesin että painoa oli taas hiukan kertynyt ja minun käsivarret eivät (edelleenkään) ole saaneet lisää voimaa...

Gaston esiintyi kuitenkin varsin mallikaasti :) Pientä jännitystä oli hänelläkin havaittavissa (toki kun minäkin jännitin) mutta muuten kaikki sujui kivasti.
Arvostelussa Elena Zagorskaya oli tyytyväinen kokoon, hännän pituuteen sekä profiiliin. Miinusta tuli korvista, sillä ne on sijoittuneet hiukan liian alas. Myös boxista hän sanoi, että tarvitsee kehitykseen aikaa, mikä on ihan totta.
Kuitenkin Gaston nappasi EX1:sen sekä sai ensimmäisen CAP:in.

Gaston oli todella väsynyt ja nukkui koko ajan häkissä sikeää unta. Onnekseni hän oli vihdoin itsekin huomannut, että on jo liian iso nukkumaan hiekkalaatikossa, joten hiekkasta kissa ei tarvinnut enää putsailla.
Jouduin hänen untaan häiritsemään sen verran, että kävimme vielä TP:ssä pyörähtämässä. Sain Gastonin juuri hyvään venytysasentoon eikä veri ollut edes laskeutunut päästäni alas kun valinta oli jo tehty viereisen ragdollin hyväksi. Tosiaan en ko. kissaa edes ehtinyt nähdä, mutta kuulemma oli ollut myös edellisen päivän TP.

Eli hienosti sujui ensimmäinen näyttely kastraateissa. Näin myös meidän ehdottoman idolin, Winnercoons Elwood Emperorin (tuttavallisesti Romeon) jonka kuvan omistajalta sain kun kyselin miltä "täplikäs" näyttää livenä.
Kiitos myös Hilman palvelusväelle oikein naururikkaasta päivästä :D

"Tykkään niin kovin"

2010-06-08T19:17:00.003+03:00

Saimme Juusolta tunnustus, kiitos paljon! Olemme todella harvoin liittäneet tunnustuksia blogiimme, mutta tämä oli erilainen ja kiva, juuri sopiva meidän Mörrille!

Tunnustuksen saajan tulee blogissaan kertoa 5 asiaa, jotka tekevät iloiseksi Ja kaiken muun mukavan lisäksi tunnustuksen saaja saa nimetä 6 blogia, joille haluaa vuorostaan saamansa tunnustuksen luovuttaa!

1. UNI

Mörri nukkuu paljon, siis todella paljon! Sain tänään eläinkaupasta lehden, jossa oli taulukko kissan ikä ihmisen iässä, eli Mörri on nyt noin 40 vuotias.
Kuitenkin Mörrillä on välillä mitä ihmeellisempiä nukkumisasentoja ja niissä hän saattaa nukkua pitkäänkin, aivan tyytyväisenä, kuten yllä näkyy.

2. ULKOILU

Kaikki meillä rakastaa parvekkeella olemista, mutta Mörri vieläkin muita enemmän. Herra istuu 30min pihalla, pyörähtää sisällä huutaen ja palaa takaisin sisälle eli sisäinen tarkastus tehty ja takaisin ulos.

3. PAINI

Mörri ja Gaston on kunnostautuneet oikein painimestareina. Herrat otattelevat päivittäin kunnolla yhteen ja ryminällä mennään pitkin asuntoa.

4. KYYLÄÄMINEN

Mörri tietää tässä taloyhtiössä luultavasti parhaiten kuka on tehnyt mitä ja milloin. Mörri vs Ulla Taalasmaa!

5.ISI

Mörri jumaloi isiä, mitä muuta voinkaan heidän erityisestä suhteestaan kertoa. Viime viikonloppuna olin poikien kanssa keskenään kotona ja Mörri oli todella stressaantunut... Vain koska isi ei ollut kotona. Siinä on jo lujittunut suhde ja voitte kuvitella sitä onnea kun iskä viimein saapui kotiin.

Moni kenelle tunnustuksen haluan antaa on varmaan sen jo saanut, mutta jos ei niin kiva olisi kuulla teidän TOP 5:

Luolaleijonan klaani

Herra Mäykynen ja Elli- neiti

Temppukissat

Hellun ja Misun uudet tuulet

Balineesiprinssi

Topin ja Pepin blogi

Ne näkyvät erot

2010-06-05T17:05:00.005+03:00

Vaikka olenkin aina ollut erittäin huono matematiikassa, jopa aikoinaan sen reputtanutkin, niin sen verran osaan miinuslaskuja laskea, että Gastonin (nyt 6.5kg) ja Mörrin (kesäpaino vaivaiset 4.4kg) painoero on tällä hetkellä peräti 2,1kg.

Oli pakko kaivella arkistosta videoita joissa on muistoja kolmikon touhuiluista ja sieltä löytyikin ihania helmiä!

ENNEN:

NYT:

Micin ja Gastonin painoero on tällä hetkellä 1.7kg. Mici ja Gaston on edelleen oikeat rakkauspojat. Olen ollut todella onnellinen että heidän läheinen side on pysynyt todella vahvana alusta saakka. Veljekset kuin ilvekset ;)

ENNEN:

NYT:

Lilliputtimaasta jättiläisten alueelle

2010-05-28T12:37:00.006+03:00

Gaston on 10.5kk vanha, painoa nyt n. 6.3kg. Paino ei lopulta kerro mitään Gastonin koosta, sillä hän on aina näyttänyt luonnossa isommalta mitä paino kertoo. Pituuden Gaston on ehdottomasti perinyt äidiltään, Korpicoon's Belleltä, jolla on mittaa vaikka muille jakaa.

Gaston on joutunut ikäväkseen toteamaan että kiipeilytelineiden tasot eivät oikein enää sovellu nukkumiseen. Kuitenkin hän yrittää epätoivoisesti niissä könöttää, mutta häntää, karvoja ja raajoja on alkanut pursuilemaan yli laitojen. Katsotaan nyt kauanko Mr. G meinaa jaksaa niissä "nukkua".

Kupit jouduimme vaihtamaan. Aikaisemmin olemme kokeilleet vaikka minkä kokoisia ja muotoisia kuppeja sekä lautasia, mutta nyt taisi vihdoin löytyä paras vaihtoehto. Tilasin kaikille zooplussasta 3dl laidalliset, keraamiset astiat ja ne ovat toimineet todella hyvin. Gaston saa laidoista tukea, jolloin syöminen on helpompaa eikä koko kuppi meinaa lähteä hänen suun mukana.

Leluja on pitänyt laittaa piiloon, sillä monet on olleet aivan liian pieniä Gastonin käyttöön. Olen monesti saanut sydän kurkussa katsella herran leikkimistä ja pelätä milloin joku menee kurkkuun. Kuitenkin muutamia tarpeeksi suuria leluja olen löytänyt, mitkä on myös kelvannut poikien yhteiseen käyttöön.

Valjaat on myös suurimmat mitä kissojen osastolta löysin. Niissä on onneksi vielä kasvun varaa ihan kivasti.

Mitään pikku herkkuja ei poitsulle kannata edes antaa, sillä ne nielaistaan maistelematta. Nappuloita on myös pitänyt suurentaa maine coon kokoon paitsi aktiivipallossa annan ihan normaalikokoisia, sillä ne tulevat tarpeeksi rauhalliseen tahtiin pois pallosta.

Hoitovälineitä on myös suurennettu. Löysin Biltemasta tuon mahtavan ison karstan, jolla saa todella hyvin vatsan kiharat föönaamalla suoriksi, suosittelen! Kynsisakset ovat edesmenneen labbikseni Pafin (1993-2005) jäämistöä ja Gaston on perinyt ne, sillä kokoa kynsissäkin alkaa olemaan sen verran että näpeille en missään nimessä halua saada...

Sylikissaksi en enää Gastonia voi kutsua vaikka täysin pentuhan hän yhä on.

Mitä tehtäisiin?

2010-05-22T16:55:00.005+03:00

Gastonin karvojen repimisestä johtuen olemme yrittäneet keksiä pojille enemmän tekemistä. Valitettavasti Gaston ei edelleenkään nauti ulkoilemisesta valjaiden kera, emmekä ole nyt halunneet häntä sinne väkisin viedä. Emme pysty tietämään laukaiseeko valjastelu enemmän repimisvimmaa kuin että se rauhoittaisi. Joten emme ota riskiä tässä asiassa.

Gaston on nauttinut todella paljon parvekkeella olemisesta. Ovet olenkin jättänyt päiviksi auki että pojat ovat saaneet olla partsilla niin paljon kuin haluaa.
Ja tiedän... Ikkunoiden pesu on edessä kuten näkyy.

Gastonilla ei tosin ole ollut tekemisen puutetta partsilla. Eli hän on kyllä keksinyt siellä tekemistä ihan itsekin. Lisäksi hän myös nukkuu betonilla iltapäivä unet. Mitä ilmeisemmin se on hyvin nautittavaa kun omaa paksun karvapeitteen.

Kaikki tekeminen ei tosin ole ollut henkilökunnan mieleen, mutta ennen kuin vahinkoa ei satu kissalle tai vasta istutetuille kukkien aluille, niin antaa mennä vain!

Ja välillä kissan pieni suuri mieli halajaa ulos ja verkkoa on pakko testata ihan vähän vain.

Sisälle haimme varastosta pahvilaatikon aktivoimaan poikien mieliä, mutta kun revittyjä palasia ei enää löytynyt mistään, piti tämä ilo riistää. Kuitenkaan emme halua myöskään Gastonin terveydellä leikkiä yhtään. Hänen vatsa kun on tunnetusti erittäin herkkä.

Ja toki Lasse on ollut erittäin kovassa käytössä aamulla sekä illalla. Siitä koko kolmikko vetää hupia vuorotellen ja välillä rynnäköllä.

Myös ruokavalioon olemme kiinnittäneet "taas" entistä enemmän huomiota. Gastonin siskon Ginin perheeltä saimme testiksi muutaman purkin Almo Natureja (katkarapu/kana ja mustekala/kana) ja ne ovat tulleet uusina ruokina listoille.

Mikäli Gaston ei lopeta karvojen repimistä kokonaan on tarkoitus suunnata ensi viikolla eläinlääkäriin. Karvojen repiminen tapahtuu aina pesemisen yhteydessä ja olen pyrkinyt huijaamaan häntä aina kun saan nyhtämisestä kiinni.

Luolaleijonan Klaanille kiitos tuesta ja suuresta etsintä avusta tässä salapoliisi työssä.

Mutta katsokaapas tätä: Kuka onkaan maastoutunut aarremetsään? Se on Mörri ja valjaissa :D

Voi elämä!

2010-05-18T19:21:00.003+03:00

Moni onkin jo tietoinen uudesta ongelmasta joka on kohdannut perhettämme: Gaston on aloittanut karvojen repimisen.

Eli kainaloiden alueelta sekä kyljistä hän nyhtää tuppoja irti. Iho on virheetön, ei punoita, ei ole rikki, ei ole sieni- infektion tyypillistä punaista rinkulaa... ei mitään.

Karvaa on (onneksi) vielä ihan mukavasti ja varsinkin tuota höttöistä pentukarvaa.

Turkissa ei vielä mitään suurempaa koloa näy, mutta kaukana se ei ole.

Soitin eläinlääkärille ja kysyin hänen mielipidettään asiasta. Yhteinen päätös oli, että kokeillaan nyt ensin Feliwayta (on jo pistorasiassa) ja katsotaan mikä on tilanne muutamien päivien sisällä. Huonossa tapauksessa joudumme perumaan Jämsän näyttelyn ja turha on edes Ouluun ilmottautua. Tietysti pääasiahan on että syy selviää, viis näyttelyistä.

Sitä alkaa pakostikin miettimään mitä itse tekee väärin, koska Gaston on jo toinen "stressi tapaus" mellä... Elämämme on ajallisesti sekä arjessa hyvin rauhallista, täällä ei juhlita eikä riekuta. Nukkumaankin mennään jo viimeistään klo. 23.00. Onko elämämme kenties liian tylsää Gastonin ja Micin makuun? Vai onko kissoilla kyky havaita palvelusväen paineita ja stressiä heidän henkilökohtaisista ongelmista ja huolista? Siinäpä vasta kysymys johon en osaa vastata...

Kuulumiset kera nassutuksen

2010-05-12T10:08:00.003+03:00

Ei vapaapäivää voi käyttää muuten kuin päivittämällä kissojen kuulumiset!

Kaikista suurin uutinen on ehdottomasti Micin pinkkimasun piiloutuminen. Toki karva on edelleen hyvin lyhyttä eikä ongelma ole kokonaan poistunut, mutta nassuttaminen on vähentynyt huomattavasti. Syy tähän on ollut varsin yksinkertainen: Siitä saakka kun Lasse (laserhiiri) muutti taloon on Micin illat kuluneet kytätessä meitä eikä nassuttaessa. Ei tarvitse kuin kävellä keittiöön niin alkaa kova piipittäminen ja pieniääninen huuto jalkojen juurella. Ja jos poikien ruokakaapin avaa, missä Lasse asustaa, alkaa valtava pyöriminen keittiössä!

Mici on aina ollut erittäin vauhdikas kissa, mutta koskaan ennen ei olla hänelle löydetty nro. 1 lelua. Nyt kun ajattelee, niin Mici on aina keväisin ja kesäisin kytännyt kaikkia pieniä sittisontiaisia, mitä ihmissilmä ei meinaa edes nähdä, joten Lasse on luonnollisesti kaivanut tien Micin sydämeen.

Edelleen olemme jatkaneet Eforion kuuria Micin kanssa, sillä myös karva oli erittäin huonossa kunnossa vielä muutamia viikkoja sitten. Toki kunnon näyttelypesu auttoi myös asiaan.

Pojat olivat koko viime viikonlopun hoidossa, mikä oli Gastonin ensimmäinen yökyläily ilman palvelusväkeä. Gaston olikin ensimmäisen vuorokauden syömättä ja oli selvästi ikävöinyt kotiin. Hän ei juuri liikkunut saati kommunikoinut perheen kanssa.

Olin lauantai iltana ystävini kanssa puhelimessa, kun hän yllättäen huokaisi ihastuksissaan. Gaston oli tullut pois piilostaan ja istui "niin kuin ei mitään" keskellä keittiötä. Tämän jälkeen hän oli tyhjentänyt kolme kupillista ruokaa, juonut ja käynyt wc:n puolella. Siihen oli loppunut Gastonin arkailu.

Mici oli heti kuin kala vedessä, kuinkas muutenkaan. Lisäksi hän oli aivan onnessaan lapsesta, sillä perheellä on yksi kouluikäinen poika. Hän siis viihdytti koko perhettä viikonlopun ajan eikä väsymisen merkkejä näkynyt edes kotiin saapuessa.

Mörri puolestaan nukkui lähes koko viikonlopun. Tosin ruokakupilla sattui ainut ikävä kohtaaminen, kun ystäväni yritti selkeällä suomenkielellä kertoa Mörrille, että penturuoka ei ollut tarkoitettu hänelle. Mörri antoi vastaukseksi vaimean murinan mulkaisun kera ja jatkoi syömistä.

Kaikki oli kuitenkin mennyt hyvin ja kovasti kyseltiin jo seuraavaa hoitokertaa!

Ja Gaston täyttää tänään 10kk! Mitään ihmeellisiä muutoksia ei ole painossa (päälle 6kg) eikä ulkonäössä tapahtunut viimeisen kuukauden aikana. Etutassut tosin on minusta kasvaneet :D

Glada vappen!

2010-04-30T16:02:00.003+03:00

Koska meille ei ilmapalloja eikä serpenttiinejä ole vapun kunniaksi ostettu, päätimme demostroida pienen kuoharin kera vapputunnelmia.

Kuitenkin osoittautui että pojat eivät olleen innokaita alkoholin mainostajia, sillä pinkoivat kovaa vauhtia parvekkeelle katselemaan aarremetsän tapahtumia.

Kun kaksi kolmesta saatiin napattua mukaan kuviin eikä poseraaminen ollut vieläkään mielekästä. Toisin kuin kuvassa olevalle Freixenet Carta Nevada Semi Secolle.

Mörri haistatti kuohuvalle pitkät ja käveli ohi!

Vaan onneksi meillä on vielä lapsukainen talossa, jonka saa huijattua mukaan mihin vaan :D

Oikein hauskaa vappua kaikille tasapuolisesti!

Kukaan meistä ei kannata alkoholin liiallista juomista, ei edes Gaston!

Rakas 3 vuotta!

2010-04-28T08:02:00.006+03:00

Meidän pieni ihanuus täyttää tänään 3 vuotta! Mici, hassuttelija, jonka näin ensimmäisen kerran kun menimme häneltä kysymään haluaako hän lähteä mukaamme. Mici käveli lapsuudenkodin eteisen käytävää hoiperrellen ja rutisten. Hänellä oli suuri lamppu päässä silmätulehduksen vuoksi. Tervehdimme ja ei mennyt aikaakaan kun hän kömpi syliini ja nuoli käteni puhtaiksi. Mici oli tuolloin 13 viikkoa ja olin menettänyt täysin sydämeni.

Niin maalaispoika lähti mukaamme enkä ole päätöstä ikinä katunut, en tietenkään! Kuinka voisin sillä Micistä on kehkeytynyt oikea herrasmies ja kaikkien rakastama pelle joka keksii aina uusia kujeita :)

Mici saa tänään hemmottelua koko illan ja saa toki lempiruokiaan: Seitä ja nappuloita!

Oikein hyvää syntymäpäivää rakas. Olet meille niin tärkeä ja rakas perheenjäsen, että et taida itse sitä edes ymmärtää.

Aarrejahti!

2010-04-25T16:52:00.007+03:00

Monen muun kissaperheen arkea on ilahduttanut hyvät ulkoilukelit. Mici on saanut jälleen nauttia pitkistä ulkoilusta henkilökunnan ihastuttavassa seurassa.

Tänään matka tyssäsi heti takapihalle, metsän laitaan. Mici löysi vielä hyvinkin käyttökelpoisia ruohon korsia suuhunsa, jotka olivat siis viime vuoden satoa. Tosin flexin toinen pää laittoi hiukan pistettä moiselle maistelulle.

Kauan emme pikku metsikön uumenissa olleet kävelleet, kun löysimme mielenkiintoisen viestin.
Micillä oli aivan selvästi kova halu löytää aarre! Hän oli päättänyt, että aarrearkku olisi täynnä nappuloita tai kanaa!

Kovasti Mici tähyili rinteen alapuolelle ja ilmeisesti hän oli vainunnut tämän aarteen vanhan auton penkin alta. Sinne atleettivartalo kovasti veti... Liian kovasti, sillä aikaisemmin niin herkulliset ruohon korret tulivat ylös!

Kuitenkin lasinsirpaleet estivät meitä etsimästä aarretta ja Mici joutui nyt henkilökunnan nynnyilystä kärsimään.

Loppumatkalla Mici edelleen etsiskeli aarretta joka pensaikosta....

... Mutta joutui lopulta luovuttamaan...

... Ja vain nauttimaan elämästään ihan kissana eikä suurena aarteenmetsästäjänä!

Sisällä ja parvekkeella on uusi vahtimies: nimittäin Gaston! Hän on hyvin selvillä vastapäisen aarremetsän tapahtumista.

Kyllä me valjastelemassakin kävimme, vaan vieläkään Pikku G ei asiasta mitenkään erityisemmin perusta. Nyt sentään hän suostui jo tassuttelemaan ja sen jälkeen istumaan monta pitkää minuuttia paikoillaan.
Toivotaan kuitenkin että kesä muuttaa asiaa ja Gastonkin ymmärtäisi tällaiset nautinnot!

Mörri puolestaan on joutunut nyt kokonaan sisäkissan rooliin. No toki parvekkeelle hän pääsee ja siitä tykkäkin kovasti, niin kovasti että hän tahtoo ulos. Kun Mörri viedään ulos hän tahtoo äkkiä takaisin sisälle huudon kera. Kun hän pääsee sisälle hän haluaa takaisin ulos... Huoh... Tutkimattomat ovat kissojen tiet!

Tuloksia ja toimintaa!

2010-04-21T19:40:00.005+03:00

Viime postauksessa kerroinkin, että kakkalähetys oli työn alla. Maanantaina vein eläinlääkärille monta purkkia pökäleitä ja tutkitutin näin ensimmäisellä kerralla giardian, parasiitit sekä sukkulamadot.
Tänään oli tullut tulokset suoraan sähköpostiin: Negatiivinen, negatiivinen ja negatiivinen!

Micin nassuttelusta kysyttiinkin edellisen postauksen yhteydessä. Aloitimme joitain kuukausia sitten rasvahappokuurin, mutta sen katkaisi todella ikävä oksennustauti.
Aloitimme Micille noin kolme viikkoa sitten kuurin uudelleen ja vielä en ole huomannut mitään muutosta suuntaan tai toiseen. Joten kuuria jatketaan ja seurataan tilannetta silmät kovina.

Gaston on onneksi voinut hyvin. Ruokia on tuotu todella hitaaseen tahtiin takaisin ruokavalioon ja liha- annos on annettu nyt joka toinen päivä. Pääasiassa on annettu possun sydäntä ja pari kertaa possun suikaleita. Toistaiseksi on kaikki mennyt hyvin ja tarkoitus on että pojat saavat tulevaisuudessa kerran päivässä lihaa.

Mörri oli minun suurin huoli tuossa matotestissä ja olin melko varma, että hän repuuttaa testit. Onneksi kävi toisin. Mörrin on tehnyt erittäin iloiseksi Miamorin paluu ruokavalioon.

Aamulla kävin hakemassa ison ruokalähetyksen postista ja mukana tuli kauan haaveiltu laserhiiri! Se sai aika mahtavan suosion meidän jengissä :)

Metsästäjät!

2010-04-16T12:10:00.010+03:00

Gaston on nyt ollut monta viikkoa terveenä *koputtaa puuta*, mutta minua on huolestuttanut todella paljon syyt sairasteluun. Mitä luultavimmin syyt ovat olleet ihan helposti selitettävissä: Ruoka, näyttelystä saatu tuliainen sekä liian suurina paloina hotkitut possun kielen palat.

Mutta koska en voi olla varma...
Gastoniltahan piti testauttaa giardia pikatestillä, vaan jouduin peruuttamaan ajan työvelvollisuuksien vuoksi. Ajan peruutuksen jälkeen päätimme kuitenkin, että on parasta tutkituttaa kerralla suolistoloiset ym. mahdolliset matkustajat. Mörrin uloste on mielestäni kaikista tärkein, juurikin epämääräisen taustan vuoksi.

Otin asian tiimoilta yhteyttä kahteen eri lääkäriin. Luottolääkärimme lupasi selvittää asioita, vaan hänestä en ole sen jälkeen kuullut mitään. Toki olen yrittänyt soittaa sekä laittanut viestiä asiasta. Eli tämän eläinlääkärin kohtalo on tällä hetkellä mysteeri...

Toinen eläinlääkäri antoi minulle ohjeet: "No keräät ulostetta purkkeihin kolmen päivän ajan. Tulostat Eviran sivuilta siihen kuuluvan lomakkeen ja lähetät ne sinne postitse. Ei siinä mitään muuta ihmeellistä ole".
Soitin hänelle seuraavana päivän, että Evira vaatii jonkun nesteen Giardiaan (ainakin nettitietojen mukaan). Siinä kiistelimme seuraavat puoli minuuttia asiasta, koska hänen mielestä se ei tarvitse nestettä.

Ja seuraava eläinlääkäri, kiitos!

En olisi ikinä uskonut, mutta kunnan/ kaupungin eläinlääkäri oli se joka lopulta auttoi minua. Kysyin häneltä suoraan VetLabiin lähetettävistä ulostenäytteistä ja hän oli tietoinen asioista. Sovittiin, että kerään nyt sitten kolmen päivän ajan ulostetta ja vien ne hänelle maanantai aamuna lähetettäväksi.

Ihan mielenkiinnolla odotan mitä ulosteista mahtaa löytyä. Toki toivon, että pojat on puhtaita mutta olen äärimmäisen onnellinen jos sieltä jotain löytyy ja saadaan asiat kuntoon. Tulevaisuudessa ajattelin kyllä jatkossakin tutkituttaa ulosteet ennen mahdollista madotusta.

Eli ei muuta kuin kakan metsästykseen!

Esillä esittelynäyttelyssä

2010-04-11T08:27:00.006+03:00

Olimme eilen Porokin järjestämässä esittelynäyttelyssä Oulussa. Kerta oli meille kaikille ensimmäinen. Paikkana oli hyvin viihtyisä Pateniemen Honkapirtti, jossa oli paikalla 50 kissaa.

Alku meni ihan mukavasti. Gaston jaksoi kurkkijoita, katselijoita sekä rapsuttelijoita ihan kivasti.
Ensimmäinen rotuesittely oli klo. 12.00, jolloin minä vein Kassun lavalle. Alku meni jälleen hyvin, mutta venytettynä herra ei viihtynyt koko aikaa. Myös mikrofonista tuleva ääni oli hiukan epämiellyttävä, saati ne kaikki ihmissilmät lavan alapuolella.

Kunnialla kuitenkin selvisimme, mutta me havahduimme todella tämän jälkeen; herralla on tosiaan uhmaikä. Onneksi Kissamaailman forumilla oli minua varoitettu siitä että saattaa tulla pieni teineilyjakso näyttelyissä, että sitä ei kannata säikähtää.

Gaston mökötti häkissään, mikä puolestaan osottautui entistä kovemmaksi ihmismagneetiksi. Yritä siinä nyt sitten olla kiukkuinen, kun joku oli jatkuvasti häkin luona kurkkimassa sisään.

Välillä toki nostelimme herraa pois ja annoimme ihmisten rapsutella. Lopulta Gaston otti ohjat omiin käsiin ja tyynesti painoi tassullaan ihmisten käsiä pois naaman luota. Kaiken lisäksi tämä lähinnä huvitti ihmisiä, jolloin Kassu kurtisti kulmiaan entisestään.

Pakko mainita, että huomatkaa yläkuvassa Gastonin karva: Kainaloista ylöspäin on karva muuttunut jo silkkiseksi ja koko alaosa on vielä pentukarvaa.

Viimeiseen rotuesittelyyn pyysin avopuolisoani esittelemään Gastonin, että saan otettua kuvia. Samoin kävi hänelle: Hetken aikaa Kassu jaksoi, mutta sitten väsyi ja kömpi avokin olkapäälle, selkä yleisöä kohti.

Yleisönsuosikiksi oli äänestetty komea kotikissa, joka painoi 9-10kg. En taaskaan saanut otettua kuvia juuri lainkaan muista kissoista, vaikka paikalla oli myös Gastonin ukin, Willy Wonkan veljen Charlien pojat... Mielenhäiriö palvelusväen kamerankäytössä.
Gaston jakoi yleisönsuosikin 2. sijan ja toi kotiin mukanaan pieniä tuliaisia nappuloiden kera!

Palvelusväki piti päivää jopa raskaampana mitä normaalit näyttelypäivät ovat. Kivaa kyllä oli, mutta kova oli jano kun oli puhunut koko päivän ihmisten kanssa.

Jotain Mörristä

2010-04-06T19:02:00.004+03:00

Varmasti osa teistä on joskus miettinyt, että miksi kerron Mörristä niin vähän tarinoita. Syy ei ole siinä, etteikö hän olisi yhtä tärkeä kuin muut, vaan syy on siinä että Mörrin elämässä ei tapahdu suoraan sanoen mitään.

Koska en voi mitään erityistä kertoa hänen elämänsä tapahtumista, niin kerron jotain itse Mörristä.
Mörrihän tuli meille 2 vuotiaana erittäin huonoista oloista ja tietojemme mukaan on puoliksi maine coon. Tämä lempeä, rakkaudenkipeä kissa on ehdottomasti perheemme nopein- sekä kunnianhimoisin saalistaja. Nuoremmilla ei ole asiaa leikkitantereelle, kun Mörri on saalistuspuuhissa.

Yksi erikoisuus verrattaessa Miciin ja Gastoniin on Mörrin lumoavat silmät. Yläpuolen kuvaa en ole käsitellyt mitenkään, mutta siinä näkee hyvin ihanan vihreät ja loistavat silmät.

Olen aina valitellut sitä, että Mörristä ei saa hyviä kuvia. Syy on juurikin turkissa. Se näyttää helposti todella sottaiselta ellei valo ole mahdollisimman neutraali. Vielä kun en ole kameran varustusta lisännyt niin sisällä Mörristä saa vain harvoin käyttökelpoisia kuvia.

Elopainoa Mörrille on kertynyt hieman alle 5kg. Ruumiinrakenne on hyvin erilainen mitä muilla; jäntevä, lihaksikas Snickers- patukka! Ja tätä upeaa ruumista kantaa mitä tylpimmät töppö- jalat, mistä on syntynyt myös lempinimi Töppö- Önni.

Helppo ja upea kissa, joka valtaa meidän sängystä joka ilta keskipaikan, jolloin saadaan kumpikin osaksemme tuntea olevamme erityisiä Mörrin elämässä.

Hyvää pääsiäistä!

2010-04-01T17:48:00.002+03:00

Täällä on kauan odotettu neljän päivän vapaa juuri alkanut. Alkoi jo tuntumaan, että todellakin on pienen paussin tarpeessa. Työpaikalla on myymäläremontti, mikä luonnollisesti väsyttää entistä enemmän.

Pojille ei erityisherkkuja ole tiedossa, saavat vain nauttia palvelusväen paikallaolosta sekä liiallisuuksiin menevistä hellyydenosoituksista.

Suklaamuniin jokainen kävi vuorollaan tutustumassa tiukan valvonnan alla, kunnes jouduin ne pelastamaan liian kovakouraisen käytön vuoksi...

Tasapuolisesti kaikille oikein hyvää ja suklaarikasta pääsiäistä!

Kuulumiset ja hammaspeikon ehkäisy

2010-03-25T20:27:00.003+02:00

Gastonin mahavaivat eivät ole vieläkään täysin laantuneet. Palvelusväki haistelee ja kuuntelee vainoharhaisena vessan ovella, kun herra toimittaa tarpeitaan. Valitettavasti kuitenkin työt sotkevat 24/7 tarkastelua, joten täysin varmoja emme luonnollisesti ole mitä Kassu toilettiin toimittaa. Inupectia ollaan edelleen annettu kahdesti päivässä ja ruokahalussahan ei ole mitään vikaa.

Olemme nyt päättäneet testauttaa Gastonilta Giardian, sillä haluamme sulkea mahdolliset -ei toivotut- vieraat ulkopuolelle. Monet oireet sopivat kyllä Kassun osalta Giardiaan ja kauhunsekaisin tuntein tulen odottamaan tuloksia.
No, ei muuta kuin kakanmetsästys hommiin! Että sellainen viikonloppu meillä...

Täällä kun on tuota huolta ja murhetta ollut viimeisen 5kk aikana ihan tarpeeksi niin yritän nyt eliminoida yhden, hammaspeikon!
Kävin tänään ostamassa eläinkaupasta eläinten hammastahnan Virbacin sekä kaupasta kolme iloisenväristä lasten hammasharjaa. Toki mukaan lähti mitä mauttomin hammasmuki kylpyhuonetta ilahduttamaan.

Gaston päätti kuiviltaan testata hammasharjaansa, jonka hän itse näistä kolmesta valitsi. Saa nähdä miten iltapesut sujuu.

Pakki ylösalaisin

2010-03-21T16:09:00.008+02:00

Kun ehdin kotona todeta, että ei ole ollut pitkään aikaan mitään blogitettavaa, niin Gaston päätti järjestää sellaista.

Kaksi päivää sitten huomasimme, että selkeästi oli Gastonin ruokahalu jälleen laantunut. Päätimme sitten syöttää enemmän lihaa, että pojat saa vielä enemmän vaihtelua ruokavalioon. Ilokseni kauppaan oli tullut possun kieltä sekä eläinkauppaan on tullut broilerin sydämiä. Näitä myös lisäsin maisteltavaksi.

Eilen sitten alkoi järkyttävä "kura" haisemaan huushollissa ja eikös Pikku G ollut käynyt hoitamassa vetelät myös villapöksyilleen. Siinä putsatessa sitten mietimme mitä ihmettä oli tapahtunut. Myöhemmin illalla sama toistui ja nyt kura oli ihan puhdasta kuravettä, näin kevään kunniaksi.

Päätimme seurata tilannetta ja kun polkutyynyltä löytyi aamulla pikku lammikko, annoimme heti annoksen hyväksi havaittua Promaxia.

Tänään on onneksi ruokakin maistunut ja meno ollut todella keväistä. Joten ehkä liika annos lihaa ja possun kieli laittoi pakin sekaisin. Toivotaan että elämä taas normalisoituu, kun näitä suolistovaivoja on ollut tälle keväälle jo ihan tarpeeksi.

Huh ja helpotus!

2010-03-19T17:30:00.001+02:00

Eli Oona on löytänyt tiensä kotiin jo muutaman päivä sitten :) Täällä ollaan hyvin helpottuneita!

Huomio!

2010-03-16T20:45:00.002+02:00

Gastonin kasvattajan tyttö on kateissa, joten mikäli kukaan on mahdollisesti nähnyt Oona Vikeväistä, niin ottakaa yhteyttä poliisiin!

Lisätietoja kuvien kera Iltalehdestä sekä Facebookista!

Perheelle toivotamme paljon voimia halausten kera!!!

Mikä sieltä tulee?

2010-03-12T15:45:00.003+02:00

"Mikä tuo ääni oli? Joko sieltä nyt tulee ne minun ruoat Saksasta?"

"Ai eikö? Aha, iskä lähti töihin"

"Mikäs... mikä se... Jaa, naapuriko se sieltä tuli pihaan?"

"Mutta joku on kyllä nyt tulossa... Pakko on!"

"Olisiko se sittenkin kevät?"

Seinäjoen kuulumiset!

2010-03-08T17:55:00.002+02:00

Koska ottamani kuvat Seinäjoelta meni pilalle, saatte tyytyä demostroituihin näyttelytunnelmiin!

Päivä (7.3) oli todella upea sekä yllättävä! Minä jännitin taas kuin viimeistä päivää, mutta se ei onneksi estänyt Gastonin esittelyä :)

Tuomarina oli Ruotsalainen Marie Westerlund, joka antoi ensin EX1:sen. Kommentteihin oli todella tyytyväinen: Hyvä koko, kauniisti alkanut pään luusto kehittymään, hyvä turkki sekä kauniit pilkut (vielä vauvakarvaa) ja kaiken kaikkiaan saimme positiivisia kommentteja.

Värin paras valinnassa meitä oli kolme ja Gaston sai siis BIV:n. Olin aivan innoissani sekä ihmeissäni!

TP- valinnassa päihitimme toisen coonin ja olimme lopulta kolmansia. Meitä oli siis 6 tai 7, en nyt jännitykseltä muista :D Tuomari vielä sanoi Kassun kohdalla, että kun ikää tulee lisää niin "perfect".

Avokki oli kuullut kun meille TP:ssä hävinnyt coonin omistaja oli puhunut puhelimeen: " Me hävittiin 10kk ikäiselle urokselle, eli siis tosi hyvin meni". Gaston ei ole vielä edes 8kk ikäinen ;) Mamma on niin ylpeä mutta ennen kaikkea onnellinen!

Polkutraktori

2010-02-28T09:12:00.004+02:00

Jokainen aamuni alkaa hyvin hellyyttävällä herätyksellä. Ensin kuulen käheää käkätystä joka jossain vaiheessa, äänihuulien verryttyä muuttuu mauuu- ääneksi. Tämän jälkeen möngitään peiton alle, pusketaan voimalla kasvojani ja sitten se lähtee käyntiin: Polkutraktori!

Minulla on kaksi tyynyä, joista toinen on pyhitetty täysin traktorin käyttöön. Traktori käy monta kertaa aamulla, välillä kähistään ja pyöritään pitkin sänkyä ja sitten taas kynnetään tyynyä reijille kunnes vihdoin... Palvelusväki ymmärtää tarjoilla päivän ensimmäisen sekä tärkeimmän aterian.

Eilen illalla laitoin vanhan kameramme yöpöydän laatikkoon, sillä halusin ikuistaa aamun tapahtuman. Kuvaaminen oli hyvä tehdä juuri tänä aamuna, sillä avopuolisoni oli ruokkinut katraan leijonien ollessa kaukalossa. Joten traktori tuli tekemään aamun herätyksen silkasta mielihyvästä ja rakkauden kaipuusta.
Pahoittelen kuvan laatua, sillä olin itse vielä puoliksi silmät kiinni...

Ps. Huomatkaa Ville Vallaton tyynyliina, aiheeseen juuri sopiva!

Joko tämä tästä?

2010-02-23T20:44:00.003+02:00

Saa nähdä saanko vihdoin huokaista helpotuksesta?

Kuten edellisessä postauksessa ihmettelin Mörrin "sekoamista" Primperanin antamisen jälkeen... se ei sitten ollut vitsi! Tilanne meni vain hurjemmaksi. Mörri haahuili, huuti, makoili selällään, yritti kaivaa sohvaan kuopan, peruutteli sekä ihmetteli takajalkansa syvintä olemusta.
Kyllähän se nyt hiukan huvittaa, mutta paniikki meille iski. Päivystävää ei saatu kiinni, joten laitoin nykyiselle luotto eläinlääkärillemme Pentti Tapiolle tekstiviestin. Meni jonkun aikaa ja hän soitti, sunnuntaina, eikä edes ollut päivystävä.

Hän kertoi että jotkut eläimet, useammin kissat oireilevat lääkkeeseen näin. Eli se menee päähän! Tilanne oli kuitenkin ihan vaaraton, eli oireet menivät lopulta ohi, kuten mukana meni myös itse oksennustauti!

Mörri laihtui taudin aikana, nyt puntari näytti vaivaiset 4,7kg eli laskua n. 400g.

Gaston on saanut ruokahat takaisin ja on ollut terveenä perjantaista saakka :) Valtavia annoksia on ipana vedellyt ruokaa, mutta edelleen on paino n. 300g alakanttiin kuin lähtötilanteessa. Toivotaan, että paino tulisi nyt hurinalla takaisin ja saisi aloittaa merkkejä noususuhdanteesta ihan muutenkin.

Mici koki taudin kaikista kovimpana. Eilen illalla menimme käymään eläinlääkärissä, koska oksennus oli jo punertavaa.
Pentti tutki Micin ja antoi pistoksen joka estää huonoa oloa. Hän antoi myös mukaan kolme piikkiä ja näytti kuinka pistäminen tapahtuu. Tarkoituksena oli, että annan piikin niskanahan alle kolmena seuraavana iltana. Siinä piikkikammoista puhallutti hetken.

Mici oli eilen todella uupunut, mutta edelleen ruokahalua oli. Eli syömisestä ei tingitty missään vaiheessa.
Tänään Mici ei ole enää oksentanutt ja koska eläinlääkäri pyysi ilmoittamaan kuinka meillä menee (mahtavaa!) soitin illalla ja kysyin annanko piikin... "Anna vaan tänään, mutta älä enää huomenna". Silloin iski pieni paniikki...
Mutta ah, kiitos ihanan avokin, joka nappasi piikin kädestäni ja tuikkasi sen Micin niskaan valoakin nopeammin :D Hurrrrja!

Micillä on paino tippunut myös 400g tämän päivän punnituksen mukaan.

Toivotaan, että tämä talous alkaisi vihdoin tervehtymään ja Gaston olisi ennen 7 päivän näyttelyä täysin kunnossa.

Tilannekatsaus sekä lisää tilaa

2010-02-21T14:51:00.005+02:00

Oksennustauti on pysynyt perheessämme sitkeänä! Mici ja Mörri on olleet edelleen taudin kourissa, kun taas Gastonin uskallan sanoa jo tervehtyneen :) Paino on edelleen alhaisempi mitä lähtötilanteessa, mutta se on aivan normaalia.

Micille ja Mörrille hain tänään eläinlääkärin kirjoittaman pahoinvointilääkkeen nimeltä Primperan. Se on ihan ihmisille tarkoitettu lääke estämään huonovointisuutta. Molemmat saa nyt 1/2 tablettia 2 x päivässä. Vielä en osaa sanoa onko lääkkeestä ollut apua vai ei, paitsi Mörri piti 30min lääkkeen antamisen jälkeen huutokonsertin sekä ihme pakkomielteen yrittää repiä kaikkea. Varmaan valmistajalle täytyy ilmoittaa sivuvaikutukseksi "sekoaminen"...

Sitten hiukan iloisempiin aiheisiin :) Kun myrsky saavutti myös Kokkolan, iski minulle uudistusintoilu. Olin jo pitkään puhunut eteisen kaapinpäällyksestä, joka on ollut lähinnä romujen keräyspaikkana. Vastaava ratkaisu Luolaleijonan klaanin upeasta hyllyköstä kävi mielessä, vaan tila ei ole mikään kovin iso ja hyllykön tulisi kuitenkin olla 60cm syvä.

Parvekkeella on ollut kaksi telinettä ulkokäytössä ja siirsin suuremman niistä sisälle. Putsailujen ja kuivattelujen jälkeen se olikin jo kovassa käytössä.

Jopa Mörri päätti tulla tarkastamaan tilannetta lähemmin...

Vaan Gaston pilasi tutkimusretken liiallisella halailulla ja hermohan siinä meni!

Kaksikko otti pienet nokoset uudelta tuntuvalla telineellä. Tuo Gastonin täyttämä kolo on aina ollut tosi suosittu ja nyt se pääseekin parempaan käyttöön sisällä.

Eikä mennyt kauan aikaa kun parivaljakko siirtyi jo kaapinpäälle testaamaan uutta levähdyspaikkaa. Meillä on myös makuuhuoneessa samanlainen ratkaisu, jossa etenkin Gaston on viihtynyt. Toivotaan että tästä tulle yhtä suosittu.

Vatsataudin kourissa!

2010-02-19T19:19:00.007+02:00

Onhan ollut viikko: Upea näyttely, matkaväsymys, Gaston aloitti oksentamaan... Mörri aloitti puolestaan torstaina yökkäilyt.. Vaan niinhän siinä kävi, että myös Mici alkoi oksentamaan eilen ja täällä on siis koko kolmikko pöpön kourissa.

Alku viikolla ajattelimme, että jos oksentelu on stressin aiheuttamaa vaan kaikkien sairastuttua tiesimme että kyseessä on oltava pöpö.
Ensimmäinen eläinlääkäri ilmoitti, että kyse ei voi olla vatsataudista, koska kuitenkin kakka on kovaa ja normaalia. Kun Mici lopulta sairastui, en enää tiennyt mitä ajatella!

Soitin erittäin arvostetulle pieneläinlääkärille Kälviään, Pentti Tapiolle, josta olen kuullut paljon hyvää. Hän oli myös pelastava enkeli sekä todellinen tuki kun Micillä oli vuosi sitten suolitukos. Siitähän selvisimme kotihoidolla, vain hänen ohjeiden ja neuvojen voimin.

Nyt hän on tehnyt aivan samaa kuin vuosi sitten. Eilen kerroin hänelle koko tarinan ja ensimmäisenä hän kysyi parafiinin käytöstä. Sanoin että sitä oli jo kokeiltu, mutta ei ole apua koska mahat toimii kuitenkin kaikilla. Sitten hän kertoi uudesta Promax- nimisestä valmisteesta, joka siis on ruiskulla annettava ravintolisä suoraan suuhun.
Tällä ko. tuotteella siis aloitimme, 2ml/ kissa/ päivän aikaan ja Gaston ei ole enää eilisen jälkeen oksentanut :D Ja tässä vaiheessa koputtelen puuta...
Mici ja Mörri on saaneet tänään vielä annokset Promaxia ja molemmat ovat tänään oksennelleen nesteitä. Mici on kuitenkin syönyt, mutta Mörrillä taitaa tänään olla se pahin päivä. On selkeästi väsynyt ja ruoka ei maistu.

Laitoin iltapäivällä Pentti Tapiolle viesti, koska pyysi ilmoittamaan jos oksentelu jatkuu. Antoi vielä kännykkänumeron sitä varten, että jos hän ei vastaa niin voi laittaa viestin. Yllättäen hän soitti minulle tunti sitten ja kysyi heti kuinka meillä on nyt kissojen kanssa sujunut ja miten olemme pärjänneet (?). Olin positiivisesti todella yllättynyt!
Hän oli myös sitä mieltä että kyse on nyt vatsataudista, mutta mitenkään todella huolestuttavalta tilanne ei kuulosta koska ruoka on maistunut ja Gaston on jo ollut oksentamatta. Toki kyseli enemmän täsmätietoa ja kuunteli kärsivällisesti minun paapatukset ;)
Hän kehoitti minua soittamaan huomenna jos tilanne ei kehity parempaan ja sanoi että on itse lähdössä pois, mutta voi sitten kirjoittaa meille reseptejä apteekkiin, että selvitään viikonlopun yli :)

Miksi kaikki eläinlääkärit eivät voisi olla noin mahtavia, rauhallisia sekä ymmärtäväisiä lemmikin omistajan pelkoa ja huolta kohtaan?!

Raitapaitojen oksentelukisa

2010-02-17T20:38:00.002+02:00

Nyt kun Gastonin mahavaivoista on selvitty alkoi lentämään toisesta päästä.
Maanantaina alkoi Gastonin osalta oksentelu sekä ilta meni täysin nukkumisen merkeissä. Ajateltiin toki, että kisaväsymys alkoi uudelleen painamaan pitkän ja uuvuttavan viikonlopun jälkeen.

Oksentelu jatkui myös tiistaina, joten soitin lääkäriin. Ehdotin itse parafiini kuuria, jota myös eläinlääkäri oli aikeissa ehdottaa. Kuitenkin Kassu söi, ei niin paljon mitä normaalisti, mutta kuitenkaan ei syömättäkään ollut.

Tänään aloitti Mörri saman oksentelun. Oksennuksia ei siis tule jatkuvasti, vaan ehkä kaksi tai kolme päivässä per kissa.
Avopuoliso soitti eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä että pöpö aiheiuttaa yleensä kiirettä molempiin päihin, ei vain toiseen.
Itse tosin olen sitä mieltä, että mitä luultavimmin kyse on näyttelypöpöstä. Mici on ainakin vielä terve... Että sitä odotellessa...

Gaston söi juuri 100g Almo Naturen kanaa hyytelössä, Mörri puolestaan on paastonnut. Molemmille siis annetaan nyt parafiinia liukastamaan suolta, vaikka Gaston oli tänään käynyt molemmilla tarpeillaan.

Pahoittelen todella epäselvää postausta. Huoli on erittäin kova kummastakin, kaiken tämän lisäksi Gastonin paino ei ole noussut 1,5kk ollenkaan. Siinä ehtii käydä vaikka ja mitä mielessä näiden sairastelujen mukana ollessa.

Jyväskylän kuulumisia!

2010-02-15T15:33:00.004+02:00

Viikonloppu meni mukavasti kissamaisissa tunnelmissa. Olimme siis 13.2. Jyväskylässä Mr. G:n kera ja voin sanoa että ihana päivä oli!

Gaston ei paljon stressiä ottanut hälinästä ja tapahtumista. Ainut että tuomarin odottaminen tuntui olevan se jännin paikka meille kaikille. Silloin oli havaittavissa pientä tärinää ja jäykkyyttä, mutta onneksi se ei ollut mitään ylitsepääsemätöntä.

Tuomarilla käynti sujui erittäin mallikkaasti ja Britta Busse oli miellyttävä tuomari. Itselläni on ollut joku ihmeen mielikuva että tuomarit on todella tiukkoja ja jopa hiukan kylmiä. Kyllä nyt Gaston sai erittäin hyvää kohtelua halausten kera.

TP valintaan siis menimme, mutta paneelista jäimme ulkopuolelle :) Venytys sujui tosi kivasti eikä ollut havaittavissa minkäänlaista rimpulointia tai panikointia.

Tuomarilta saimme siis mielestäni hyvät arvostelut ja kehoitti antamaan paljon aikaa kehittymiselle. Eli lupaavaksi ja aikaa tarvitsevaksi nuoreksi Gastonia kuvasi. Kovasti kehui turkkia ja luuston kehittymistä. Myös kokoon oli tyytyväinen. Korvat saisi olla hiukan pystymmät ja häntä ihan vähän pidempi. Yleisvaikutelmassa luki "Really, really lovely".

(Kaksi ylintä kuvaa Markus Wikström)

Loppuaika menikin kakkalaatikossa nukkuen tai meidän sylissä hengailessa. Kisaväsymys painoi vielä eilen, mutta nyt on meno jo normaalilla tasolla :D

Oikein hyvää, mutta myöhäistä ystävänpäivää kaikille <3

Kevättä rinnassa!

2010-02-08T18:25:00.004+02:00

Eilen saimme nauttia aivan ihanasta sunnutaista auringon kera. Palvelusväki käytti tilanteen hyväksi ja asusteli aamupäivän parvekkeella kuvate.

Mici kyttäsi koko tämän aamupäivän variksia, jotka kaakattivat hänen mielestään ikävästi vastapäisessä metsässä.
Micille on aloitettu Eforion kuuri ja katsotaan nyt onko kunnon rasvahappokuurista apua nassutukseen. Suuri kiitos Maarulle vinkistä!

Mörri nautti auringosta. Kerrankin sain myös hänestä hyviä kuvia luonnonvalossa eikä Mörrikään ollut vaivaantunut minun häärätessä kameran kera.

Gaston on keksinyt uuden leikin; Lumen syöminen ja räppääminen. Hän saattaa istua puoli tuntia yhdessä paikassa ja pallotella hyvinkin taidokkaasti lumipaakuilla... Niin ja lopuksi toki tuhota ne syömällä.

Siinä ei paljon pakkanen päätä palella kun on kivaa!

Gaston oli luonnollisesti hyvin poseraavalla ja hyvällä tuulella. Selkeästi aurinko oli ihmeellinen asia ja partsilla viihdyttiin lähes koko päivä.

Suuripieni peto nimeltä Gaston.

Kuvaamisen ihmeet!

2010-02-06T16:40:00.000+02:00

Järjestelmäkameran ostettuani olen saanut todella harjoitella kuvien ottamista. Kohteena tottakai, on olleet suurimmaksi osaksi karvainen kolmikkomme.

Kaikista helpointa on nyt ollut ottaa kuvia nukkuvista kissoista ;) Etenkin Mici ja Mörri ovat helpompia kuvattavia heidän nukkuessaan.

Gaston ei välitä! Hän vain tyytyväisenä ihmettelee että: "Mitähän se taas tuossa pyörii tuon vehkeensä kanssa?".

Ihaninta kamerassa on ollut ehdottomasti se, että kuva myös näyttää kuvatulta kohteelta. Tässä esiintyy Leinokuninkaan kuvauksista karannut Simba!

Myös tarkennusmahdollisuudet on olleet aivan mahtavat näin aloittelijan silmin. Ihan perus objektilla olen toistaiseksi pärjännyt... Mutta nälkä kasvaa syödessä...

Jos olisin ymmärtänyt kuinka tarkan kuvan saan aikaiseksi, niin olisin toki poistanut Miciltä rähmän ennen kuvaamista.

Ja Mici näyttää aivan itseltään!

Mörri... Siinä minulle vasta haaste! Mörristä kokonaisuudessaan en edelleenkään ole saanut yhtään käyttökelpoista kuvaa. Mörrin turkin väritys sekä silmien kiinni laittaminen eivät kyllä helpota asiaa lainkaan.

Mallimaailman huipulta!

2010-02-06T12:35:00.001+02:00

Ystäväni tuunasi Micille aivan ihastuttavan talvitakin huovutetusta villapaidasta. Itse tekotavasta voi lukea enemmän Pujoliivista.

Nyt olemme täällä harjoitelleet takin pitämistä sisällä. Mici on ollut kovin käärmeissään moisesta hökötyksestä ympärillään, mutta mahdottomalta haasteelta tämä ei tunnu.

Tänään keksin ottaa naksuttimen ja nappulat mukaan kuvioihin, sillä olemme nyt joka ilta hiukan naksutelleet. Lopulta alkoi Micistä tuntumaan pelkkä takki päällä istuminen kivalta. Nappuloita vaan sateli suuhun, naksutin kaikui ja sai vain istua! Mikäs sen mieltäkohottavampaa voi edes olla.

Takki on helppo pukea Micin päälle, sillä se on selästä kiinnitettävä malli. Kun valjaat pukee alle, saa lenkin kätevästi kaivettua takin alta esiin, sillä nappikiinnitys on tehty juuri keskelle Micin atleettista selkää.
Jospa se nahkamaha pysyisi ulkoillessa edes vähän lämpöisessä näin talvipakkasilla.