Viime postauksessa jo kerroin että Gastonin kanssa oli ilmennyt hiukan ongelmia jonkun aikaa sen jälkeen kun isot pojat olivat lähteneet uusiin perheisiin. Gastonista ei ollutkaan enää kivaa olla mamman kanssa kaksin, vaan hän oli tullut siihen tulokseen, että kaikki täällä oli häntä varten, ei mitään muuta. Kaikki ulkopuoliset olivat uhka hänen reviirillään eikä kuitenkaan aina kaksinkaan ollut kivaa.Mr. G:n käytös muuttui entistä omistavammaksi ja näen joka päivä kuinka hän kärsii puhdasta yksinäisyyttä ollessaan yksin oman lajinsa edustajana. Minähän en voi muuttua kissaksi, vaikka kuinka yritin, ei viikset eikä korvat alkaneet kasvamaan.
Joulukuun lopulla olin saanut puhelun Tamperelaiselta nuorelta parilta jotka etsivät toista kissaa oman kotikissan, Siriuksen, kaveriksi. Heidän kissansa potee myös samoja oireita: Yksinäisyyttä, omistushalua ja toki sitä pientä "kivaa" kiusantekoa. Kaivoin heidän yhteystiedot laukusta, aloimme kirjoittelemaan sähköposteja ja lopulta, kuukausi sitten, kysyin tahtovatko he kokeilla Gastonia koeajalla.
He olivat toki tyytyväisiä asiaan ja sovimme että vien Gastonin 19.2.2011 heille Tamperelle.
Olen siis viimeisen kuukauden tehnyt puhdasta luovutustyötä ja yrittänyt nauttia yhteisistä, viimeisistä hetkistämme yhdessä.
Mitä voinkaan enää kirjoittaa... Kiitos kaikille niille jotka on antaneet minulle tukea, tilaa surra ja itkeä kun on siltä tuntunut. Kiitos niille ihanille kissaihmisille jotka on ratkasuni ymmärtäneet. Itsekkyys ei kuulu paheisiini, eli en enää kyennyt katsomaan kissaa joka ikävöi painikavereita.
Iso kiitos mahtavalle kasvattajalle Pirjolle, jolta unelmien täyttymyksen sain elämääni.
Jos jos ja jos... JOS minulla olisi ollut isompi asunto, niin olisin varmasti voinut Gastonin ja toisen pojista pitää. Astmani on pysynyt nyt suht kurissa, välillä viikonloput on olo ollut hiukan tukala, mutta muuten olen pärjännyt. Voisin rääkätä itseäni tällä jossittelulla, mutta kannattaako se? 
Tässä viimeisin kuva meistä viime viikolta. Olin hiukan kipeänä, eikä tarvinnut yksin sairastaa.
Tarkoitus oli kerätä Gastonista myös ihania kuvia tältä koko ajalta, vaan ruutua ei enää kyyneleiden takaa näkynyt... Joten jätetään myöhemmäksi.
